Luottosopimuksen sääntely pankin riskinhallinnan näkökulmasta pienelle elinkeinonharjoittajalle tarjottaessa

Luottolaitokset tarjoavat vuonna 2016 pankkiluottoa erityisesti pienille elinkeinonharjoittajille, joille pankkiluotto on liiketoiminnan rahoituksen lähteenä merkittävin. Elinkeinonharjoittaja voi olla pakotettu valitsemaan pankin tarjoama luotto, jos muuta rahoitusta ei ole saatavilla. Elinkeinonharjoittaja voi näin ollen ajautua olemaan riippuvainen pankin tarjoamasta rahasta. Välttääkseen 1990-luvun laman tapahtumien toisinnon pankit käyttävät luottosopimuksissaan ehtoja, jotka hillitsevät luottoriskin toteutumista. Sopimusehdot saattavat kuitenkin olla pienelle elinkeinonharjoittajalle liian ankaria, jonka seurauksena pankkia poikkeuksellisesti voidaan kieltää käyttämästä niitä. Pankkiluotosta riippuvaisille pienille elinkeinonharjoittajille tarjotaan lainsäädännöllä kollektiivista sekä siviilioikeudellista turvaa, mikä tosiasiallisesti rajoittaa elinkeinonharjoittajien välistä sopimusvapautta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää millaisin sopimusehdoin pankki voi varautua pieneen elinkeinonharjoittajaan liittyvään kohonneeseen luottoriskiin ja miten laaja sopimusvapaus pankin ja elinkeinonharjoittajan välillä todellisuudessa on. Tutkielmassa selvitetään lisäksi, millä edellytyksin luotonsaaja voidaan katsoa niin pieneksi elinkeinonharjoittajaksi tai sellaiseksi kuluttajaan rinnastuvaksi elinkeinonharjoittajaksi, että se saa elinkeinonharjoittajien välistä liiketoimintaa sääntelevän lainsäädännön suojaa tai pääsee kuluttajansuojalainsäädännön tarjoaman turvan piirin. Tutkimuksen tekemiseen valittu metodi on lainopillinen ja tutkimusongelma pyritään ratkaisemaan tulkitsemalla vallitsevia oikeussääntöjä. Johtuen aiheesta aikaisemmin tuotetun juridisen tutkimuksen vähyydestä, tutkimuksessa keskityttiin oikeustilan kuvaamiseen. Johtopäätöksenä havaittiin, että sopimusehtojen käyttö on pankin paras keino hallita pieneen elinkeinonharjoittajaan liittyvää sopimusriskiä. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, ettei elinkeinonharjoittajasopimuksia sovitella läheskään yhtä paljon, kuin kuluttajasopimuksia. Sopimusvapaus ei ole merkittävästi rajoittunut heikomman suojaa koskevan lainsäädännön voimaantultua ja lainsäädännön vaikutus pankin ja elinkeinonharjoittajan väliseen luottosopimukseen on marginaalinen. Todellisuudessa heikommassa asemassa oleva elinkeinonharjoittaja ei läheskään aina saa suojaa OikTL 36 §:n tai ElinkSopL:n nojalla, jolloin olosuhteen olemassaolon määritelmä jää selvittämättä