Beautiful Mozambique : Haptics of belonging in the life narratives of female war veterans

This study is about the shifting landscape perceptions and senses of socio-spatial belonging in the life narratives of female ex-combatants in the northwestern province of Niassa. Between 1964 and 1974 thousands of young people in the rural areas of northern Mozambique were mobilized by the guerrilla army FRELIMO to fight against Portuguese colonial rule. Hundreds of girls and young women also became engaged as guerrilla fighters in FRELIMO s political-military campaign for national independence. My study explores the relationship between FRELIMO nationalism and the female bodies that it sought to represent and mobilize. It is based on twelve months of multi-sited fieldwork among Ciyaawo-speaking communities in northern Niassa between 2012 and 2014. My main research material consists of life history interviews with thirty-four female ex-combatants. Bringing feminist scholarship on nationalism and spatial theorizing in conversation, this study problematizes the concept of space often reproduced in feminist scholarship on nationalism. I argue that this notion of space builds on an understanding of a dichotomous relationship between space/time and male/female. Moreover, space conceptualized as feminine is defined as stasis and in binary opposition to masculine time and history. While these notions often implicitly shape the histories of gendered nationalism that we write, they seldom receive explicit analytical attention. This is the analytical task to which my research has sought to contribute. In my analysis of the female ex-combatants sense of socio-spatial belonging, I have worked on a concept of lived landscape . It draws from Doreen Massey s theorization of space-time, the notion of the lived gendered body in feminist phenomenology, and Henri Lefebvre s spatial triad. I suggest that as a concept, lived landscape allows us to look beyond teleological narratives of liberation (/ oppression ), and explore the women s life trajectories as non-linear spatial histories. Lived landscape , moreover, allows us to interrogate the in-between , that is, the ways that discourse and materiality intersect, the personal and national intertwine, and body and landscape shape each other. It is in this in-betweenness that I also locate and conceptualize belonging. Belonging is not a subjective experience but is shaped and negotiated in a multiscalar, reciprocal relationship between body and world. As my analysis shows, aesthetic sensibility (which following Arnold Berleant denotes sensory engagement) is deeply intertwined with the ex-combatants experiences of socio-spatial attachment/detachment. It influences the way belonging is negotiated at different scales (e.g. nation, province, village, family, and globe). In the female ex-combatants narratives, the national often intertwines with the personal in a violent relationship, evoking what I call the haptics of the bush. Still, the Mozambique that emerges from the ex-combatants narratives is not a homogenous, unified landscape; it is perceived as consisting of multiple and unequal landscapes that are valued according to different scales of beauty. Apart from enriching our understanding of the gendered history of the liberation struggle in Mozambique and informing discussions in feminist theory on gender and nationalism, this interdisciplinary research contributes to the study of the body and sensory experiences in war memories/histories and the political field, moreover, to the study of African landscape histories.Mosambikin itsenäisyyssodassa (1964 1974) sissiarmeija FRELIMO värväsi joukkoihinsa tuhansia nuoria Pohjois-Mosambikin maaseuduilta. Myös sadat tytöt ja nuoret naiset saivat sotilaskoulutuksen ja osallistuivat taisteluun Portugalin siirtomaahallintoa vastaan. Väitöskirja käsittelee Niassan provinssissa Luoteis-Mosambikissa asuvien, nyt jo ikääntyvien entisten naistaistelijoiden muistoja. Työ perustuu yhteensä kahdentoista kuukauden monipaikkaiseen kenttätyöhön vuosina 2012 2014. Pääasiallinen aineistoni koostuu 34 entisen naistaistelijan elämänkertahaastatteluista. Väitöskirjani tuottaa uutta tietoa naisten sotilaallisesta osallistumisesta FRELIMOn nationalistiseen liikkeeseen. Tarkastelen sitä, miten henkilökohtaista ja kansallista tilaa ja tilallista kuulumista neuvotellaan Niassassa. Tämä pohjoinen provinssi oli yksi keskeisistä sotarintamista ja kuuluu olennaisesti Mosambikin kansalliseen historiaan. Itsenäisyyden jälkeinen valtion politiikka ja tilalliset käytännöt ovat kuitenkin marginalisoineet aluetta. Väitöskirjassani tarkastelen itsenäisyystaistelua erityisenä historiallisena muutoksen ja kiistan hetkenä ihmisten suhteissa maisemaan keskittyen entisten naistaistelijoiden kokemuksiin. Tutkin erityisesti sitä, miten kansallisen tilan käsitykset ja kansallisen kuulumisen merkitykset muodostuvat naisten kertomuksissa suhteessa heidän elämänkulkunsa elettyihin paikkoihin ja tiloihin, sekä sitä, miten näiden kuulumisen maisemien sukupuolittuneita merkityksiä neuvotellaan. Monitieteinen tutkimus tuottaa uutta tietoa Mosambikin itsenäisyyssodasta ja osallistuu feministiseen teoreettiseen keskusteluun sukupuolesta ja kansallisuudesta. Lisäksi se linkittyy sotamuistojen ja politiikan ruumiillisuuden tutkimukseen sekä maisematutkimukseen. Analyysissani kehitän ja hyödynnän eletyn maiseman käsitettä. En lähesty maisemaa visuaalisen tarkastelun kohteena näkymänä, jota voidaan katsella ulkoapäin vaan korostan maisemakäsityksen ruumiillisuutta. Feministisen ruumiinfenomenologian keskustelut yhdistyvät eletyn maiseman käsitteessäni Doreen Masseyn ja Henri Lefebvren tilan teoretisointiin. Käsitteen avulla tutkin sitä, miten diskursiivinen ja materiaalinen sekä kansallinen ja henkilökohtainen kietoutuvat yhteen, sekä sitä, miten ruumis ja maisema muovaavat toisiaan. Esitän, että kuuluminen ei ole subjektiivinen kokemus, vaan sitä neuvotellaan vastavuoroisessa suhteessa, ruumiin ja maailman välisessä tilassa. Kuulumista neuvotellaan samanaikaisesti esimerkiksi ruumiin, kansan, veteraaniyhteisön, kylän/kaupungin ja provinssin tasoilla. Sukupuoli, ikä ja veteraanien sosiaalinen ja taloudellinen asema muovaavat näitä monitasoisia neuvotteluja. Epäonnistuneet neuvottelut yhdellä tasolla voivat vaikuttaa negatiivisesti toiseen tasoon. Entisten naistaistelijoiden kertomuksissa kansallinen ja henkilökohtainen kietoutuvat usein väkivaltaisesti yhteen. Tämä vaikea ja satuttava suhde elää naisten ruumiillistuneissa sota-ajan muistoissa. Naisveteraanit joutuvat jatkuvasti työstämään näitä negatiivisia ruumiin ja mielen tuntemuksia. Kaunis Mosambik on naisten tavoittelema ja kaipaama maiseman ja ruumiin täydellinen sitoutuminen. Kuuluminen ei kuitenkaan ole heille joka tasolla täysin toteutunut suhde; heidän kertomustensa eletty Mosambik ei ole yhtenäisen kaunis, vaan useista eriarvoisista maisemista koostuva epätäydellinen esteettinen kokemus