Ravintoaineiden yhteys matala-asteisen tulehduksen merkkiaineisiin ja keskivartalorasvan määrään sekä prebiootin, probiootin ja synbiootin käytön vaikutus muuttujiin ylipainoisilla ja lihavilla puolen vuoden interventiossa

Tutkimuksissa on saatu näyttöä suolistomikrobiston eroavuuksien yhteydestä lisääntyneeseen riskiin sairastua lihavuuteen yhdistettyihin metabolisiin häiriöihin. Ruokavaliolla on suuri merkitys suolistomikrobiston eroavuuksiin, mikä lisää sen merkitystä aineenvaihduntasairauksien ennaltaehkäisyssä. Suoliston bakteereihin ja niiden tuottamiin metaboliitteihin on osoitettu voitavan vaikuttaa myös probiooteilla ja prebiooteilla. Tämä voi tarjota uusia mahdollisuuksia myös elimistön aineenvaihdunnan säätelyyn. Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia onko puolen vuoden prebiootin, probiootin tai synbiootin (prebiootti + probiootti) käytöllä vaikutusta tulehdusmarkkereihin ylipainoisilla ja lihavilla, ja onko ravintoaineiden saannilla ja prebiootti- tai probioottikäsittelyllä yhdysvaikutusta. Myös intervention vaikutusta tutkittavien ravintoaineiden saantiin selvitettiin. Lisäksi tutkittiin ravintoaineiden saannin ja painoindeksin yhteyttä matala-asteisen tulehduksen merkkiaineisiin sekä keskivartalorasvan määrään ylipainoisilla ja lihavilla. Tutkimuksessa käytettiin DuPont Nutrition and Health:in rahoittaman MetSProb-interventiotutkimuksen aineistoa. Tutkittavat (n=225) oli randomisoitu neljään ravintolisää syövään ryhmään: prebiootti-, probiootti-, synbiootti- ja plaseboryhmä. Prebioottina tutkimuksessa oli polydekstoosi, probioottina Bifidobacterium animalis ssp. lactis 420 ja plaseboryhmä sai mikrokiteistä selluloosaa. Ravintolisäjauhe nautittiin kerran päivässä tutkimuksessa saadun hedelmä- tai marjasmoothien kanssa. Tutkittavat olivat terveitä keski-iältään 49-vuotiaita koehenkilöitä, joista naisia oli 80 %. Tutkittavien BMI oli rekrytoitaessa välillä 28,0‒34,9 kg/m² ja vyötärö-lantiosuhde miehillä ≥0,88 ja naisilla ≥0,83. Ruoankäyttö selvitettiin intervention alussa ja lopussa viiden vuorokauden ruokapäiväkirjojen avulla. Tulehdusta kuvaavat markkerit olivat plasmasta mitattu herkkä CRP (hs-CRP), interleukiini 6 (IL-6) sekä lipopolysakkaridi (LPS). Näiden lisäksi vastemuuttujana oli DXA:lla (Dual-energy X-ray Absorptiometry) määritetty keskivartalorasvan määrä. Intervention tulokset analysoitiin kahdelle tutkimuspopulaatiolle: ITT (Intention To Treat) ja PP (Per Protocol), joista PP (n=134) täytti tutkimukselle asetetut tiukat laatukriteerit. ITT:ssä (n=209) oli huomattavaa poikkeamaa mm. ravintolisän ja antibioottien käytön suhteen. Ravintoaineiden saantia ja BMI:n yhteyttä vastemuuttujiin tutkittiin lähtötilanteessa ITT-aineistossa. Tarkastelu tehtiin ravintoaineiden saannin mukaan jaetuissa tertiileissä ANOVA:lla tai Kruskal-Wallis -testillä. Lisäksi tutkittiin logistisella regressioanalyysillä, lisääkö BMI tai joidenkin ravintoaineiden saanti kohonneen keskivartalonrasvan määrän tai tulehdusmerkkiaineiden riskiä. Intervention vaikutusta muuttujiin tutkittiin ANOVA:lla, Tukeyn parivertailulla, ANCOVA:lla ja Kruskal-Wallis -testillä. Tutkimuksen tulos ruokavalion sakkaroosipitoisuuden yhteydestä hs-CRP:n pitoisuuteen on samansuuntainen aikaisempien tutkimustuloksien kanssa, joissa sakkaroosin saanti on yhdistetty matala-asteiseen tulehdukseen. Kokonaisuutena ravintomuuttujilla ja BMI:llä saavutettu selitysaste jäi pieneksi logistisissa regressioanalyyseissä, ja ANOVA:n tuloksissa keskihajonta oli melko suurta. Interventiossa puolen vuoden prebiootin, probiootin tai synbiootin käyttö ei saanut aikaan merkitseviä muutoksia hs-CRP:n ja IL-6:n pitoisuuksissa verrattuna plaseboryhmään. Interventiossa havaittu merkitsevä ero keskivartalorasvan määrän muutoksessa plasebo- ja synbioottiryhmän välillä viittaa siihen, että synbiootin käyttö saattaa suojata keskivartalorasvan kertymiseltä. Probioottiryhmän muita pienempi koko todennäköisesti vaikutti siihen, ettei tulos ollut ryhmässä merkitsevä. Tutkimuksen tilastollinen voima jäi heikoksi; vaikka rasvan määrän muutos ryhmissä oli suurempaa kuin voimalaskelmaan arvioitiin, myös keskihajonta oli huomattavasti arvioitua suurempaa. Tutkimuksen tulos on kuitenkin samansuuntainen kuin aikaisempien eläinkokeiden tulokset, joissa suolistomikrobistoa muokkaavilla ainesosilla on pystytty vähentämään rasvamassaa ylipainoisilla ja lihavilla eläimillä