Nuorisorangaistuksen vähäisen käytön syyt lainopillisesta ja empiirisestä näkökulmasta

Tämän OTM-tukielman keskeinen tutkimuskysymys voidaan esittää seuraavasti: mistä syistä johtuu, että nuorisorangaistusta käytetään niin vähän? Nuorisorangaistus on alle 18-vuotiaalle rikoksentekijälle tarkoitettu, vähintään neljän kuukauden ja enintään yhden vuoden pituinen seuraamus, jonka aikana tuomittu on valvonnassa. Valvontaan on liitetty erityisesti nuorille suunnattuja sosiaalista toimintakykyä edistäviä tehtäviä ja ohjelmia sekä niiden yhteydessä annettavaa tukea ja ohjausta. Pääsääntöisesti nuorisorangaistus sisältää myös valvonnassa tapahtuvaa työelämään ja työn tekemiseen perehtymistä esimerkiksi kuntien nuorisotoimen nuorisopajoissa. Nuorisorangaistusta on käytetty huomattavasti vähemmän, kuin mitä sitä käyttöönottaessa alun perin arvioitiin. Viime vuosina nuorisorangaistuksia on tuomittu jopa alle kymmenen vuodessa. Muun muassa eduskunnan lakivaliokunta on ilmaissut huolensa nuorisorangaistuksen vähäisestä käytöstä. Lisäksi tuoretta ja selvitettyä tietoa nuorisorangaistuksen vähäisestä käytöstä tai yleensä nuorisorangaistuksesta ei ole. Tässä tutkielmassa tutkimusongelmaa lähestytään oikeustieteen perinteisen metodin ja päätehtävän eli lainopin (oikeusdogmatiikan) lisäksi empiirisestä näkökulmasta. Yhdistävänä tekijänä voidaan pitää kriminaalipoliittista orientaatiota, koska tutkielman tarkoituksena on tuottaa päätöksentekoa palvelevaa tutkimustietoa. Tutkielman voidaan sanoa olevan metodisten valintojen lisäksi monitieteinen myös siinä merkityksessä, ettei siinä noudateta perinteisiä oikeudenalarajoja. Tutkielmassa oikeusdogmatiikka luo kehyksen, jonka avulla tarkastelu rajataan tutkittavaan ilmiöön eli nuorisorangaistuksen vähäisen käytön syihin sekä siihen, mikä on tältä kannalta oikeudellisesti olennaista. Sen sijaan empiirisen oikeustutkimuksen avulla ymmärretään ja selitetään tutkimuskohdetta eli nuorisorangaistuksen vähäisen käytön syitä. Tutkielmassa tutkimusongelmaa on lähestytty kvalitatiivisen tutkimusotteen menetelmin. Nuorisorangaistus otettiin ensimmäistä kertaan käyttöön alueellisena kokeiluna vuonna 1997, seitsemässä käräjäoikeudessa, 15-17-vuotiaille rikoksentekijöille tarkoitettuna erityisseuraamuksena. Nuorisorangaistuksen käyttöönottoa voidaan pitää yhtenä 1990-luvun merkittävimpänä uudistuksena suomalaisessa seuraamusjärjestelmässä. Nuorisorangaistus tuli pysyvään käyttöön koko maassa sen jälkeen, kun laki nuorisorangaistuksesta tuli voimaan 1.1.2005. Nuorisorangaistuksen vakinaistaminen ja laajeneminen valtakunnalliseksi oli kuitenkin kaikkea muuta kuin yksinkertainen lainsäädäntöprosessi. Nykyään nuorisorangaistusta koskevat keskeisimmät säännökset ovat rikoslaissa, nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä annetussa laissa ja yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetussa laissa. Suomessa on omaksuttu järjestelmä, jossa nuorten vakavampaa rikollisuutta käsiteltäessä, sosiaaliviranomaisen ja Rikosseuraamuslaitoksen edustajien on laadittava nuoresta rikoksentekijän henkilöstä ja hänen elämäntilanteestaan seuraamusselvitys tuomioistuimelle. Seuraamusselvityksellä ja siitä saaduilla tiedoilla on keskeinen merkitys tuomioistuimessa tapahtuvassa seuraamusharkinnassa RL 6:10 a.1 §:ssä säädetään nuorisorangaistuksen tuomitsemisen edellytyksistä. Säännöksen mukaan alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta tuomitaan nuorisorangaistukseen, jos: 1) sakko on rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys ja tekijän aikaisemmat rikokset huomioon ottaen riittämätön rangaistus eivätkä painavat syyt vaadi ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemista ja 2) ehdollista vankeutta valvontoineen ei ole pidettävä riittävänä tekijän sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi tai uusien rikosten ehkäisemiseksi. Näin ollen nuorisorangaistuksen tuomitseminen edellyttää moitittavuus- ja tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Sen jälkeen, kun rikos on moitittavuusharkinnan perusteella paikallistettu sakon ja ehdottoman vankeuden väliin, suoritetaan tarkoituksenmukaisuusharkinta. Tarkoituksenmukaisuusharkinnassa huomio kiinnitetään tukitoimenpiteiden tarpeeseen, uusimisriskiin, yhteistyövalmiuksiin ja kykyyn suoriutua rangaistuksesta, motivaatioon rangaistuksen suorittamiseen sekä vaikuttavuuteen. Suomessa on omaksuttu ratkaisu, jossa rikos- ja lastensuojeluoikeudelliset instituutiot ovat periaatteellisella tasolla erotettu toisistaan. Näin ollen nuorten tekemien rikosten käsittely on organisoitu kahden toistaan poikkeavan järjestelmän piiriin. Käytännössä tämä näkyy siten, että lastensuojelua koskeva lainsäädäntö on riippumaton rikosoikeudesta. Toisaalta lastensuojelutoimenpiteet, ennen muuta avohuollon tukitoimet sekä huostaanotto ja sijaishuolto, voivat johtaa ne bis in idem -kiellon soveltamiseen tai rangaistuksen kohtuullistamiseen. Vain hyvin poikkeuksellisesti nuori onnistuu suorittamaan nuorisorangaistuksen ilman, että Rikosseuraamuslaitoksen tarvitsee puuttua nuorisorangaistukseen sisältyvien velvollisuuksien rikkomiseen. Tästä syystä velvollisuuksien noudattamisen tehosteeksi lainsäädäntöön on otettu säännökset siitä, mitä sanktioita velvollisuuksien rikkomisesta voi nuorelle seurata. Nuorisorangaistuksen vähäisen käytön syitä arvioidaan eri kokonaisuuksissa, joita ovat: 1) tunnettavuus, 2) viranomaisten välinen yhteistyö sekä resurssit ja käytännöt, 3) lainsäädäntö, 4) törkeä velvollisuuksien rikkominen ja uuden rangaistuksen tuomitseminen, 5) lastensuojelun tukitoimet, 6) nuorisorangaistuksen tuomitseminen ensimmäisenä rangaistuksena, 7) nuorten uusintarikollisuus, 8) nuorisorangaistukseen soveltuvan kohdejoukon suuruus, 9) valvonnan intensiivisyys sekä 10) Rikosseuraamuslaitoksen suositusten ja tuomioiden vastaavuus. Nuorisorangaistuksen vähäisestä käytöstä huolimatta ollaan varsin yksimielisiä siitä, että se tulee säilyttää osana nuorten rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää. On kuitenkin välttämätöntä pohtia, millä keinoin nuorisorangaistuksen käyttöä voidaan lisätä. Keskeisimmät ehdotukset liittyvät lainsäädännön kehittämiseen ja selkiyttämiseen, viranomaisyhteistyön parantamiseen ja käytäntöjen muuttamiseen sekä koulutukseen