Suomi toisena kielenä -opettajien suhtautuminen suomea toisena kielenä opiskelevien aksenttiin ja sen korjaamiseen

Tutkielmassa selvitetään suomi toisena kielenä -opettajien suhtautumista suomea toisena kielenä opiskelevien aksenttiin ja sen korjaamiseen natiivipuhujan suomen kaltaiseksi. Tarkastelun alla on se, mitkä vieraat aksentit ja aksentin piirteet aiheuttavat opettajille eniten ymmärtämisvaikeuksia, miten opettajat suhtautuvat yksilön puhetapaan, miten suuri rooli ääntämisen opettamisella on opetuksessa ja mitkä opettajat kokevat ääntämyksen suomalaistamisen hyödyiksi ja haitoiksi. Tutkielman aineisto koostuu 82:n opettajan vastauksista sähköiseen kyselylomakkeeseen. Lomake koostui yhdeksästä taustatietokysymyksestä sekä 19:stä varsinaisesta kysymyksestä. Kysely oli suunnattu paitsi varsinaisille suomi toisena kielenä -opettajille, myös suomea vapaaehtoisesti turvapaikanhakijoille opettaneille kielioppaille. Tutkielman metodina käytetään sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista metodia. Opettajien antamia avovastauksia tutkitaan diskurssianalyysin keinoin ja monivalintakysymysten vastauksia tutkitaan tilastollisesti. Tutkielmasta ilmenee, että hankalimmin ymmärrettävät alueelliset aksentit ovat kaukoaasian toonikieliä puhuvien aksentit. Eniten ymmärtämisvaikeuksia aiheuttavat yksittäisten äänteiden väärä kesto, äänteiden sekoittuminen sekä vieraat sanapainot eli puheen rytmi. Kyselyyn vastanneet opettajat ovat sitä mieltä, että yksilön puhetapa voi vaikuttaa hänen pärjäämiseensä yhteiskunnassa, mutta siltikään he eivät ole täysin valmiita suomalaistamaan S2-oppijan aksenttia. Opettajien mielestä ymmärretyksi tuleminen ja kommunikaation kannalta välttämätön puhetaito tulee olla tavoitteina. Kantaväestön mielipiteiden muuttaminen koettiin myös tärkeämpänä kuin S2-oppijan aksentin suomalaistaminen. Ääntämisen opetus tulee tutkimuksen tulosten perusteella olla sidottu käytäntöön ja oppijan omiin tavoitteisiin. Ääntämisen korjaamisen tulee tähdätä siihen, että oppija tulee ymmärretyksi ja pystyy kommunikoimaan kantaväestön kanssa. Samalla kuitenkin oppijan omat toiveet tulee opettajan ottaa huomioon opetuksessaan. Rasistista käytöstä tulee ehkäistä myös suomi toisena kielenä -oppituntien ulkopuolella koko koulun henkilökunnan toimesta. Tarkempia tuloksia varten olisi hyvä selvittää S2-oppijoiden omat kokemukset aksentistaan ja sen vaikutuksesta heidän arkielämään