Ikääntyvien päijäthämäläisten elämän tarkoituksellisuuden kokeminen

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää päijäthämäläisten ikääntyvien elämän tarkoituksellisuuden kokemisen yleisyyttä ja tekijöitä, jotka ovat kokemukseen yhteydessä. Tutkielman aineistona on käytetty Ikihyvä Päijät-Häme seurantatutkimuksen vuonna 2012 kerättyä kyselyaineistoa, jossa on kysytty laajasti ikääntyvien hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. Kyselyyn on vuonna 2012 vastannut 1695 ikääntyvää päijäthämäläistä. Ikääntyvillä päijäthämäläisillä tarkoitetaan tässä tutkielmassa kyselyn kolmea syntymäkohorttia. Kyselyyn vastanneet ovat syntyneet vuosina 1946-1950, 1936-1940 sekä 1926-1930. Tutkimusmenetelminä on tässä pro gradu –tutkielmassa käytetty frekvenssitaulukoita ja ristiintaulukointeja. Riippuvuuksia on tarkasteltu Khiin neliö- testillä ja eri tekijöiden yhteyksiä elämän tarkoituksellisuuden kokemiseen on selvitetty logistisella regressioanalyysilla. Elämän tarkoituksellisuuden kokemisen käsite pohjaa Viktor Franklin ajatteluun elämän tarkoituksesta. Elämän tarkoituksellisuuden kokeminen on subjektiivinen kokemus ja sillä on nähty olevan yhteyttä elämänlaadun ja ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kanssa. Tutkielman tulosten mukaan elämän tarkoituksellisuuden kokeminen on ikääntyvien päijäthämäläisten keskuudessa yleistä. Suurin osa kokee elämänsä tarkoitukselliseksi. Lähes 65% vastanneista kokee elämänsä tarkoitukselliseksi tai erittäin tarkoitukselliseksi. Miesten ja naisten välillä ei ole eroa elämän tarkoituksellisuuden kokemisessa. Tutkielman tulosten perusteella nuorimpaan syntymäkohorttiin (1946-1950) kuuluvat, ylemmät toimihenkilöt (entinen ammatti), puolison kanssa asuvat, tiiviisti yhteyttä läheisiin pitävät, toisia päivittäin auttavat, terveyden tilansa hyväksi arvioivat ja ne joille uskonnollisuudella on suuri merkitys kokevat useammin elämänsä tarkoitukselliseks