Lapsen osallisuus lastensuojelussa

Tutkielman aihe on lapsen osallisuus lastensuojelussa sosiaalityöntekijän näkökulmasta. Lapsen osallisuus on noussut merkittäväksi kysymykseksi viime vuosikymmeninä johtuen monista sosiaalisista muutoksista, jotka ovat vaikuttaneet lapsen asemaan ja siihen, miten asiantuntijuus yhteiskunnassa nähdään. Lapsen osallisuus saa oikeutuksensa lainsäädännöstä sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla. Kansainvälisellä tasolla lapsen oikeus osallisuuteen on määritelty YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa, jonka mukaan nämä oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Lapsen oikeuksien sopimuksen johdosta julkisen vallan käyttäjillä on velvoite taata lapsille osallistumisen ja mielipiteen ilmaisemisen mahdollisuudet kaikissa heitä koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lastensuojelun kontekstissa keskeisin osallisuutta säätelevä laki on lastensuojelulaki. On tärkeää, että lasten osallisuuden tukemiseen on olemassa rakenteita, kuten lainsäädäntöä, suunnitelmia ja resursseja. Hyvätkään rakenteet eivät kuitenkaan takaa osallisuuden toteutumista, sillä käytännöt ja rakenteet eivät aina kohtaa. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisia ulottuvuuksia lastensuojelun sosiaalityöntekijät liittävät vaikeasti määriteltävään osallisuuteen ja miten he luovat edellytyksiä lapsen osallisuudelle. Lastensuojelun sosiaalityö on suurten asiakasmäärien vuoksi kiireistä ja lastensuojelun asiakkuuden perusteet liittyvät hyvin usein vanhempiin, jolloin työskentelykin kohdistuu helposti aikuisiin lapsen jäädessä taka-alalle. Tutkielmassa selvitetään sitä, miten sosiaalityöntekijät huomioivat lain edellyttämän vaatimuksen lapsen osallisuudesta kiireisen arkityön keskellä. Aineistona on kahdeksan lastensuojelun sosiaalityöntekijän teemahaastattelua, jotka on analysoitu sisällönanalyysin keinoin. Lapsen osallisuutta ja sosiaalityöntekijän osallisuuden edellytysten luomista tarkastellaan Margaret Archerin kriittistä realismia edustavaa ajattelutapaa seuraten rakenteen ja toimijan suhteena. Lapsen osallisuuden edellytysten luomista lähestytään sosiaalityöntekijän toiminnallisena projektina. Toiminnallisella projektilla tarkoitetaan kokonaisuutta, joka muodostuu sosiaalityöntekijän tavoitteesta tukea lapsen osallisuutta ja toiminnasta, joka tukee tätä tavoitetta. Toiminnallinen projekti syntyy sosiaalityöntekijän käydessä sisäistä keskustelua siitä, mikä hänelle on työssä tärkeää. Toiminnalliseen projektiin liittyy sekä estäviä että mahdollistavia tekijöitä. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, mitä estäviä ja mahdollistavia tekijöitä lapsen osallisuuden tukemiseen liittyy sosiaalityöntekijöiden haastattelupuheessa. Aineiston perusteella sosiaalityöntekijät hahmottavat lapsen osallisuuden hyvin moniulotteisena ja luovat sille edellytyksiä monipuolisia keinoja käyttäen. Lapsen omaa tapaa luontevaan osallisuuteen kunnioitetaan ja lapsen itseilmaisua tuetaan esimerkiksi erilaisia työn tueksi tarkoitettuja menetelmiä käyttäen