Ruokapiiri – väylä maistuvampaan ruokaan vai kollektiiviseen vaikuttamiseen? : tapaustutkimus Elävä maa -luomupiiristä

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Elävä maa -luomuruokapiiriä. Ruokapiirit ovat vaihtoehtokulttuuria edustavia ruoanjakelukanavia, jotka yhdistävät kuluttajan ja tuottajan ilman välikäsiä ja tarjoavat tavanomaisia ruokakauppoja edullisemman väylän luomu- ja lähiruoan hankinnalle. Ruokapiirit ovat esimerkki kansalaislähtöisistä innovaatioista, joiden tavoitteena on yhteiskunnan ekologisen kestävyyden ylläpito. Juuri ruokaan liittyvät tekijät, kuten tuotanto, kuljetus ja kulutus, aiheuttavat merkittävän osan ilmastoa kuormittavista päästöistä. Ilmastokriisi on yhteiskunnallisesti havaittu poliittinen ongelma, ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi kaivataankin yritysten ja valtiollisten toimijoiden lisäksi kansallisia innovaatioita. Ruokapiirit eivät tavallisesti peri jäsenmaksua, mutta jäsenten tulee osallistua vapaaehtoistyöhön toiminnan ylläpitämiseksi. Useat nykyajan innovaatiot ovat suurelta osin teknologisen kehityksen ansiota, ja myös Elävä maa toimii verkkokauppapohjalla. Tutkielman päätehtävä on selvittää, mistä ruokapiiri-ilmiössä on kyse. Tavoitteeseen pääsy edellyttää jäsenten aatteellisten ja taloudellisten intressien tutkimista. Tutkielmassa tarkastellaan ruokapiirejä vaihtoehtoisten ruokaverkostojen ja kansalaisruokaverkostojen viitekehyksissä. Pyrkimyksenä on luoda tutkielma, joka lisää ymmärrystä vaihtoehtoisia, erityisesti urbaaneja, ruokaverkostoja kohtaan. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta aineistotyypistä. Ensisijaisena aineistona käytetään yhdeksää puolistrukturoitua teemahaastattelua. Toinen aineisto koostuu tutkimuskentällä tapahtuneesta osallistuvasta havainnoinnista. Tutkimusmenetelmänä käytetään informoitua grounded theorya, joka on muunnos klassisesta grounded theory -menetelmästä. Kyseinen menetelmä sisältää mallikuvalleen epätyypillistä tiedonetsintää tutkimuksen alkutaipaleella. Aineisto analysoidaan jakamalla se kahteen osaan: ensin aineisto analysoidaan yksilötasolla, minkä jälkeen astutaan askel kauemmaksi yksilöstä ja tarkastellaan toimintaa abstraktimmin. Tulokset osoittavat, että Elävä maa -luomupiirin toiminnassa on kyse monopolististen ruokahuollon rakenteiden kiertämisestä, positiivisessa mielessä. Ruokapiirissä samankaltaisen arvomaailman omaavat jäsenet tekevät pienillä arkipäivän valinnoilla ruohonjuuritason ponnistuksia kohti ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpää yhteiskuntaa. Jäsenten arvomaailmaa ilmentää kestävän kehityksen vaaliminen. Luomupiiri näyttäytyy jäsenille ruokahuollon muotona, joka on tavanomaisia ruokakauppoja reilumpi, ekologisempi sekä taloudellisesti kannattavampi. Tutkimusaineiston mukaan kuluttajia ohjaa useat intressit, joskin terveysintressi sekä halu puhtaaseen ja maukkaaseen ruokaan nousivat dominoivimmiksi intressimuodoiksi. Kollektiivisuus ilmenee ruokapiirijärjestelmän ideassa, mutta ei käytännössä, sillä yhteisöllisyys vaikuttaa olevan lähinnä yhdenmielisyyttä: muita jäseniä ei juurikaan tunneta, mutta heidän kanssaan jaetaan samankaltainen ruokaan ja kuluttamiseen liittyvä ajatusmaailma. Ruokapiiriä ei pidetä harrastuksena vaan ruoanhankintaväylänä. Eräs kiinnostavimmista tuloksista liittyi toiminnan epäpoliittisuuteen. Vaikka ruokapiiritoiminta saatetaan mieltää ulkopuolisen silmin poliittiseksi, eivät jäsenet itse pidä toimintaansa välttämättä poliittisena. Ehkä jäsenet vetävät yhtäsuuruusmerkin puoluepolitiikan ja politiikan välille, eivätkä tästä syystä koe omaa toimintaansa poliittisena. Siten voidaankin todeta, että toiset jäsenet ovat tiedostaen ja toiset tiedostamattaan poliittisia kuluttajia. Pohdittavaksi jää, onko ruokapiiritoiminnassa kyse sukupolvi- vai ikäkysymyksestä. Kaiken kaikkiaan havainnot ruokapiirin laajasta jäsenkunnasta, toimintaa ohjaavista orientaatioista ja toiminnan epäpoliittisuudesta ovat kiinnostavia huomioita ruokapiiritoiminnan ymmärtämisen kannalta