Kaunokirjallisuuden tuntemus yleisissä kirjastoissa Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen pääaineopiskelijoiden ja OAMK:n kirjasto- ja tietopalvelun opiskelijoiden keskuudessa​

Helle Kannila kirjoitti teoksessa ”Kirjavalinnan ongelmia”, että kirjat ovat tärkein asia kirjastossa ja kaikki muu oheistoiminta siellä on vain keino saattaa kirjaston käyttäjä kirjojen äärelle. Suomessa tehdyn selvityksen mukaan kuntalaiset hyödyntävät kirjastoja kaunokirjallisuuden ja taiteen hankintakanavana. Vuonna 2010 Yhdysvalloissa julkistettiin selvitys ”Perceptions of libraries, 2010”, jossa selvitettiin ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä kirjastosta ja sen tarkoituksesta. Selvityksen mukaan ihmisillä tulee kirjastoista ensin mieleen kirjat ja kirjojen lainaaminen. Tietoyhteiskunnan kehittyessä kirjastoammattilaisilta odotetaan entistä laaja-alaisempaa osaamista, jota kutsutaan moniosaamiseksi. Mikä on kaunokirjallisuuden tuntemuksen asema? Kandidaatintutkielmassani pyrin selvittämään, millaisia ajatuksia kirjastoalaan valmentavien koulutusohjelmien opiskelijoilla on kaunokirjallisuuden tuntemuksesta. Kohderyhmänäni on Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen pääaineopiskelijat ja Oulun ammattikorkeakoulun kirjasto- ja tietopalvelun opiskelijat. Kaunokirjallisuuden tuntemusta avatakseni määrittelen kaunokirjallisuuden hyödyntämällä historiallis-systemaattista tapaa, eli kaunokirjallisuuden historian ohella pyrin tuomaan eri aikoina kirjallisuuteen liittyviä konventioita. Kaunokirjallisuuden tuntemukseen voidaan kirjastotyön kontekstissa liittää myös kaunokirjallisuuden sisällönkuvailuun liittyviä seikkoja, jotka esitän tutkielmassani. Tuon esille myös Suomen yleisten kirjastojen tilastoja vuodelta 2014 havainnollistaakseni sen, miten kaunokirjallisuus näkyy yleisten kirjastojen kokoelma-, lainaus- ja hankintatilastoissa. Suomen yleisten kirjastojen tilastojen mukaan vuonna 2014 Suomen yleisten kirjastojen kokoelmista noin 50 prosenttia on aikuisten ja lasten kaunokirjoja ja lainaustilastojen mukaan kaunokirjoja lainataan yleisten kirjastojen kokoelmista eniten. Tuon myös esille aiempaa tutkimusta liittyen kaunokirjallisuuden tuntemukseen yleisissä kirjastoissa. Tutkielmassani olen ottanut vertailukohteeksi Pirjo Tuomen kirjastoammattilaisille suunnatun ”pitääkö kirjastoissa tietää kirjoista” -kyselyn, jossa Tuomi kysyi kirjastoalan ammattilaisilta näkemyksiä kaunokirjallisuuden tuntemuksesta ja kirjastoalaan valmentavasta koulutuksesta. Tutkimusmenetelmänäni toimi sekä määrällisiä että laadullisia piirteitä sisältävä webropol-verkkokysely. Kyselyyni vastasi yhteensä 68 ihmistä, joista 19 opiskelevat Oulun yliopistossa informaatiotutkimusta pääaineenaan ja 49 Oulun ammattikorkeakoulussa kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelmassa. Kyselyyni vastanneet opiskelijat pitävät kaunokirjallisuuden tuntemusta tärkeänä. Kaunokirjallisuuden harrastuneisuus on kyselyyn vastanneiden keskuudessa monipuolista. He seuraavat kaunokirjallisuuteen liittyviä uutisia ja kirja-arvosteluita. Kaunokirjallisuuden tuntemusta ylläpitävänä tekijänä vastanneet pitävät kaunokirjallisuuden lukemista. Yliopisto-opiskelijoista lähes puolella on sivuaineopinnoissaan kirjallisuuden oppiaine ja Oulun ammattikorkeakoulun kirjasto- ja tietopalvelun opiskelijoiden opetussuunnitelmaan kuuluu kirjallisuuden opintoja. Vastanneista suurin osa haluaa työskennellä tulevaisuudessa yleisissä kirjastoissa ja he pitävät kaunokirjallisuuden tuntemusta yleisissä kirjastoissa tärkeänä ammattiin kuuluvana taitona