Vapaaehtoistyö vastaanottokeskuksessa:kasvatustieteiden opiskelijoiden motiiveja turvapaikanhakijoiden parissa toimimiseen

Turvapaikanhakijoita koskeva keskustelu on ollut viime aikoina vilkasta ja heihin liittyvät mielipiteet ovat jakautuneet ääripäihin. Pinnalla olleen kielteisen keskustelun rinnalle on noussut vahva halu turvapaikanhakijoiden tilanteen parantamiseksi. Tämä tutkimus selvittää, millaisista syistä ryhmä Oulun yliopiston kasvatustieteiden opiskelijoita hakeutui mukaan Pohjois-Pohjanmaan alueella sijaitsevassa vastaanottokeskuksessa tapahtuvaan vapaaehtoistoimintaan. Toiminta sai alkunsa syksyllä 2015, jolloin ennätysmäärä turvapaikanhakijoita pakeni Eurooppaan. Tässä tilanteessa viranomaisten tekemän työn rinnalle tarvittiin vapaaehtoisia. Oulun yliopisto kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelijat vastasivat tähän tarpeeseen aloittamalla vastaanottokeskuksen ja yliopiston välisen vapaaehtoistyöhankkeen. Toiminnan tavoitteena oli edistää turvapaikanhakijoiden esikotoutumista ja kehittää samalla opiskelijoiden kompetensseja monikulttuurisuuden kohtaamisessa. Tässä työssä vapaaehtoistyön vaikutuksia tarkastellaan tutkimuksessa paitsi yksilöllisellä, myös yhteiskunnallisella tasolla. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten kohtaamiset vapaaehtoistyössä voivat kehittää tulevien opettajien interkulttuurisia kompetensseja. Tutkimus kuuluu laadullisen tutkimuksen piiriin. Sen teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi ja analyysimenetelmänä induktiivinen sisällönanalyysi. Sosiaalisen konstruktionismin mukaan tavat ja käsitteet ovat aina kontekstisidonnaisia. Ne ovat rakentuneet puhutun ja kirjoitetun kielen myötä siinä yhteisössä, jossa ne esiintyvät. Tutkimus pyrkii näin ollen etsimään yhden totuuden sijaan vapaaehtoisten henkilökohtaisen kokemusmaailman kautta rakentuneita syitä hakeutua toimintaan. Induktiivisen sisällönanalyysin avulla tunnistimme ja luokittelimme yksilöiden kokemuksia jokaisen henkilökohtaisista lähtökohdista käsin. Nämä menetelmälliset valinnat toivat esiin vapaaehtoistyön motiivien vaihtelun, mutta myös vapaaehtoisten ryhmän moninaisuuden: opiskelijoiden omat lähtökohdat ja kokemukset vaikuttivat vahvasti siihen, miten he näkivät työnsä merkityksen. Aineisto koostuu 17 ennen projektin alkua kirjoitetusta motivaatiokirjeestä, joissa opiskelijat perustelevat syitä hakeutua mukaan vastaanottokeskuksessa tapahtuvaan vapaaehtoistoimintaan. Analysoitaessa kirjeistä nousi esiin kahdeksan kategoriaa: itsensä kehittäminen kohti interkulttuurisia kompetensseja, auttamishalu, vapaaehtoistyön merkityksellisyys, yhdenvertaisuuden edistäminen, pelkojen ja ennakkoluulojen kohtaaminen, kotoutumisprosessin edistäminen, kokemus omasta soveltuvuudesta vapaaehtoistyöhön, sekä reagointi yleisen keskusteluilmapiirin ja median luoman kuvan kielteisyyteen turvapaikanhakijoita koskien. Tutkimus osoittaa, etteivät syyt vapaaehtoistoimintaan osallistumiselle ole yksiselitteisiä, vaan vapaaehtoisilla on monia toisistaan poikkeavia motiiveja. Syiden takana oli nähtävissä myös vastakkaisia ajattelumalleja. Vapaaehtoistyöhön hakeuduttiin yhtäältä sisäisen äänen sanelemana, mutta toisaalta ulkoisen paineen takia. Aineistosta nousi henkilökohtaisten mikrotason motiivien kehittämisen lisäksi makrotason motiiveja, jotka keskittyivät laajempaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Aineistomme kuvasi projektin ensimmäisen vapaaehtoisryhmän näkemyksiä hyvin, koska se kattoi lähes kaikkien vapaaehtoistoimintaan osallistuvien opiskelijoiden vastaukset. Vaikka tuloksia ei voida yleistää, ne antavat kattavan kuvan vapaaehtoistyöprojektin pilottihankkeesta. Tuloksia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää yliopiston ja vastaanottokeskuksen välisen yhteistyön kehittämisessä. Tuloksista voidaan hyötyä myös laajemmin yliopiston ja yhteiskunnan eri toimijoiden välisen yhteistyön kehittämisestä