Fyysistä aktiivisuutta tukeva yhdyskuntarakenne:kaavoituksen mahdollisuudet ja haasteet Suomessa

Tutkielmassa on selvitetty mitkä ovat fyysistä aktiivisuutta tukevan yhdyskuntarakenteen perusteet, ja mitä kaavoituksellisia mahdollisuuksia sekä haasteita niiden luontiin liittyy Suomessa. Tutkimusteoriassa on käyty läpi laajoja suunnittelun paradigmoja 1800-luvulta alkaen, ja fyysisen aktiivisuuden mahdollisuuksien määrittymistä osana yhdyskuntasuunnittelua. Tarkoituksena on tuoda ilmi, missä määrin ja millä tavoin fyysinen aktiivisuus huomioidaan osana kaavoitusta sekä siihen liittyviä kehittämistarpeita. Aineistona on käytetty SPSS-tilasto-ohjelmalla analysoitua liikuntatoimen, liikennesuunnittelun ja kaavoituksen viranhaltijoille kohdistettua kuntakyselyä. Siinä selvitettiin terveysliikunnan olosuhteiden huomioimista osana kaavoitusta ja siihen liittyvää poikkihallinnollista yhteistyötä. Tilastollisessa analyysissa on tutkittu vastauksia ristiintaulukoinnilla ja frekvenssijakaumien tarkastelulla. Avoimista vastauksista on haettu usein toistuvia teemoja. Kyseessä oli siten kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus, jonka aineisto oli kerätty viranhaltijoilta. Lisäksi tausta-aineistona on käytetty ministeriöiden ja valtioneuvoston julkaisuja, joissa käsitellään fyysiseen aktiivisuuteen liittyviä asioita. Nämä muodostuvat muun muassa liikuntalaista, valtion liikuntaneuvoston julkaisuista ja hallitusohjelmista (2003, 2007, 2011 ja 2015). Tutkimuksen tuloksien mukaan fyysistä aktiivisuutta tukeva yhdyskuntarakenne muodostuu sekoitetusta maankäytöstä, tiiviydestä, paikkojen hyvästä yhdistyneisyydestä ja suunnittelusta eritoten kävelyn ja pyöräilyn ehdoilla. Varsinkin arkiliikunnan mahdollisuudet ovat heikentyneet merkittävästi pitkään jatkuneen yhdyskuntarakenteen hajautumisen ja autoriippuvaisuuden myötä. Ne aiheuttavat kaavoitukselle merkittävän haasteen. Muita haasteita aiheuttavat päättäjien asenteet, arvostukset sekä sitoutuminen, maankäyttö- ja rakennuslain ohut tuki liikunnan huomioimiseen, ongelmat poikkihallinnollisessa yhteistyössä, resurssien puute ja kaavoituksen kompromissihakuisuus. Terveysliikunta otetaan melko hyvin huomioon strategisessa alueidenkäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa. Kaavoihin esimerkiksi merkitään kevyen liikenteen yhteyksiä ja tehdään varauksia terveysliikuntaan soveltuvista alueista. Strategioita ei silti tehdä kaikilla paikkakunnilla lainkaan, ja käytännön toteutuksessa on hyvin usein ongelmia. Lisäksi suurin osa kaavoittajista myöntää, että terveysliikunnan olosuhteet pitäisi huomioida paremmin. Kaikki vastaajaryhmät, erityisesti liikuntatoimi, kaipaisivat lisäkoulutusta terveysliikunnan huomioimisesta työssään. Kaavoitukseen liittyy paljon mahdollisuuksia aktiivisuuden edistämiseen. Sen avulla voidaan priorisoida liikkumismuodot tukemaan kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä, varata lisää tilaa liikuntaan, tuoda kohteet lähelle toisiaan sekoitetulla maankäytöllä ja yhdistää ne kevyen liikenteen väylillä. Poikkihallinnollista yhteistyötä on kehitettävä varsinkin siten, että liikuntatoimi pääsee vaikuttamaan kaavoitukseen enemmän myös muutoin kuin vain lausuntojen kautta. Suunnittelussa ei saisi jumittua perinteisiin toteutustapoihin ja malleihin. Mallia voidaan hakea myös kansainväliseltä tasolta ja on syytä muistaa, että fyysistä aktiivisuutta voidaan edistää myös pienillä teoilla ja pienellä budjetilla