Toiminnallinen opetus tarkkaavaisuushäiriöisen lapsen oppimisen tukemisessa

Tiivistelmä. Tässä tutkielmassa tarkastelemme toiminnallista opetusta tarkkaavaisuushäiriöisten lasten oppimisen tukemisessa. Keskitymme tutkielmassamme ADHD-diagnoosin saaneisiin lapsiin. Suomessa ADHD diagnosoidaan International Classification of Diesaes — 10 -tautiluokituksen (ICD- 10) mukaan. Pohjaamme työmme konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen sekä John Deweyn ja David Kolbin teorioihin tekemällä oppimisesta sekä kokemuksen merkityksestä oppimisprosessissa. Toiminnallinen opetus on ajankohtainen tutkimuskohde, sillä vuoden 2016 perusopetuksen opetussuunnitelma korostaa toiminnallisen opetuksen merkitystä opetusmenetelmänä. Tämän hetkinen oppimiskäsitys puoltaa oppilaan aktiivista roolia oppimisprosessissa. Tarkkaavaisuushäiriö on yksi lasten yleisimmistä neuropsykologisista ongelmista ja diagnoosien määrä on yhä nousussa. Tarkkaavaisuushäiriöiset lapset integroidaan usein yleisopetuksen luokkaan, joten luokanopettaja tulee työssään todennäköisesti kohtaamaan tarkkaavaisuushäiriöisiä lapsia. Toteutimme työmme kirjallisuuskatsauksena perehtymällä aikaisempiin tutkimuksiin sekä kirjallisuuteen aiheesta. Tarkkaavaisuushäiriöiset lapset, erityisesti pojat, tarvitsevat toiminnallisuutta. Heillä on tarve päästä purkamaan pakottavaa liikkumisen tarvetta. Toiminnallinen opetus on hyvä keino antaa liikkeelle tarkoitus. Toiminnallinen opetus on pääasiassa toimiva opetustapa ADHD-diagnoosin saaneille lapsille. Kuitenkin on syytä muistaa, että jokainen lapsi on yksilö, eikä yhtä oikeaa opetustapaa voida yleistää tarkkaavaisuushäiriöisille oppilaille