Hammasperäiset ja ei-hammasperäiset suun- ja kaulanalueen infektiot:mikrobiologia, sairaala- ja tehohoidon tarve

Hammasperäiset, eli odontogeeniset infektiot muodostavat merkittävän osan suuonteloperäisistä infektioista. Komplisoituessaan ne aiheuttavat vakavan uhkan potilaan terveydelle. Paikallisesti levitessään odontogeeninen infektio muodostaa märkäkertymiä. Se voi myös aiheuttaa vaikeita etäinfektioita, joista vakavimmat ovat aivoabskessi, endokardiitti ja sepsis. Infektiopesäkkeen hoitaminen vaatii usein sairaalahoitoa ja kirurgisia interventioita. Toisinaan potilaan vitaalielintoimintojen turvaaminen vaatii hoitoa teho-osastolla. Yleisimmät syyt tehohoidolle ovat hengitystieongelmat ja sepsis sekä niihin liittyvät hemodynaamiset ongelmat. Toisinaan hammaslääketieteelliset toimenpiteet aiheuttavat potilaalle sairaalahoidon tarpeen. Osalla potilaista hampaan poistot ja juurihoidot alamolaareiden alueella aiheuttavat infektion leviämisen. Mikäli potilas on immunosupressiossa lääkityksen tai sairauden vuoksi, on infektion leviämisen riski kohonnut. Oikea-aikaisella ja riittävän laajakirjoisella mikrobilääkityksellä voidaan syvän infektion kehittymistä vähentää. Sairaalahoidon aikana potilaat tarvitsevat usein infektiosaneerausta kirurgisesti. Tässä tutkimuksessa selvitetään vakaviin suun- ja kaulanalueen infektioihin liittyviä tekijöitä sekä odontogeenisen infektion erityispiirteitä. Tutkimuksessa on pyritty selvittämään hammaslääketieteellisten toimenpiteiden vaikutusta potilaiden sairastumisessa vakaviin hammasperäisiin infektioihin. Lisäksi tutkimuksessa tuodaan esille mikrobiologisten tekijöiden vaikutusta sairaalajakson pituuteen ja hoidon intensiteettiin. Tutkimuksen potilasaineisto kerättiin takautuvasti sairaalainfektiorekisteristä ajalta 1.1.2009–31.5.2013 (53kk). Haku tuotti yhteensä 1241 tulosta. Aineistosta rajattiin pois alaikäiset, syöpätautipotilaat ja elektiivistä hoitoa saavat potilaat, jolloin lopulliseksi tutkimusaineistoksi jäi 436 tapausta. Niille potilaille, jotka tarvitsivat tehohoitoa sairaalajakson aikana, haettiin tehohoidon tietojärjestelmästä hoidon tarvetta ja intensiteettiä kuvaavia riskipisteitä (Liite 1). Odontogeeninen infektio määritettiin potilaan tulodiagnoosista, sairaalajaksoa edeltävästä hammaslääketieteellisestä toimenpiteestä ja sen ajankohdasta sekä sairaalajakson aikaisesta hammaslääketieteellisestä toimenpiteestä ja diagnoosista. Odontogeenisiä infektioita aineistossa esiintyi 64 (14,7 %) tapausta, joista 8 (4 %) joutui tehohoitoon. Kaikista sairaalahoitoon joutuneista odontogeenisistä potilaista puolet (n=32) olivat perusterveitä. Tutkimus osoittaa odontogeenisen infektion johtavan herkemmin tehohoitoon kuin muut suun- ja kaulanalueen infektiot. Odontogeenisten infektioiden yhteydessä hengityslaitehoito ja verenkierrontukilääkkeiden tarve on suurempaa sekä sairaalajakson kesto on pidempi verrattuna ei-hammasperäisiin infektioihin. Mikrobiologisissa tutkimuksissa penisilliiniresistenssitekijän ilmenemistä esiintyy useammin, mikä heikentää antibioottien tehokkuutta. Tutkimustulokset antavat viitettä siitä, että hammaslääketieteessä yleisesti käytettyjen antibioottien kirjo voi olla riittämätön suojaamaan potilasta syvien infektioiden kehittymiseltä tietyillä potilailla. Tämä huomio vaatii kuitenkin laajemman tutkimuksen aiheesta. Tulokset osoittavat odontogeenisen infektion vakavuuden myös perusterveillä potilailla