Kasvatus ja psykologia:mitä kasvatus on psykologisesti tulkittuna

Inhimilliseen olemassaoloon liittyy ihmisen tietoisuus ja tajunnallisuus, joita voidaan pitää psykologisen tutkimuksen alkupisteenä. Tämän inhimillisen olemassaolon kanssa tiiviisti yhteen lukeutuu myös kasvatus, sillä sen nähdään olevan inhimillisen olemassaolon edellytys. Näin ollen sen tutkiminen vaatii sekä kasvatustieteellistä että psykologista näkökulmaa. Koska kyseessä on kasvatuspsykologian opinnäytetyö, kasvatuksen sosiologisen puolen tarkastelu jää tutkimuksessani vähemmälle huomiolle. Tutkimuskysymykseni on: mitä kasvatus on psykologisesti tulkittuna? Väitän työssäni, että kasvatus on psykologisesti tulkittuna sellaisen itsetietoisuuden kehittämistä, jonka miellämme arkiajattelussamme tietoisuudeksi. Tästä itsetietoisuuden muodosta voidaan käyttää nimitystä mentalisoitunut tietoisuus, joka on tärkeässä asemassa itsesäätelyssä sekä oman ja muiden mielen ymmärtämisessä toiminnan taustalla. Mentalisoitunut tietoisuus on kehityksellinen saavutus ja se mahdollistaa psykologisen tiedon erottamisen, säilyttämisen ja soveltamisen. Työssäni otan myös kantaa joihinkin ontologisiin ja epistemologisiin kysymyksiin, koska inhimillisen tietoisuuden selittäminen on osoittautunut historian saatossa erityisen ongelmalliseksi. Yksi luonnontieteen suurimmista haasteista kenties onkin aivojemme toimintaan liittyvän subjektiivisen kokemuksen selittäminen. Varsinkin psykologian kohdalla tämän ongelman selittäminen näyttäisi jakaneen tutkijoita eri leireihin, sillä heidän käsityksensä inhimillisen olemassaolon luonteesta ovat vaihdelleet jopa niin paljon, että toisen suuntauksen edustajien tekemää tutkimusta ei ole aina edes pidetty tieteenä. Päädyn tässä opinnäytetyössäni puolustamaan inhimillisen tietoisuuden subjektiivisuutta ja argumentoimaan sen puolesta, että psykologialla tulisi olla ensimmäisen persoonan näkökulma. Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt systemaattista kirjallisuuskatsausta