Oppimisympäristö ja sen kehittäminen alakoulun kontekstissa

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää, mistä tekijöistä oppimisympäristö muodostuu, mitkä tekijät vaikuttavat oppimisympäristöjen kehittämisen taustalla ja millä tavalla oppimisympäristöjen kehittämiseen on vastattu. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena ja siinä keskitytään oppimisympäristöön ja sen kehittämiseen alakoulun kontekstissa. Oppimisympäristö voidaan määritellä tilaksi, paikaksi, yhteisöksi tai toimintakäytännöksi, jossa tapahtuu oppimista. Oppimisympäristön nähdään usein koostuvan sen fyysisistä, sosiaalisista, psykologisista ja pedagogisista tekijöistä. Tässä tutkielmassa oppimisympäristön muodostavia tekijöitä tarkastellaan neljästä eri näkökulmasta, jotka ovat fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen, tekninen sekä pedagoginen ja didaktinen näkökulma. Tällä hetkellä kasvatustieteen kentällä vallitseva oppimiskäsitys pohjautuu sosiokonstruktiiviseen oppimiskäsitykseen, jonka mukaan tiedon konstruointi eli rakentaminen tapahtuu vuorovaikutussuhteissa ja sosiaalisissa konteksteissa. Sosiokonstruktivismissa oppiminen nähdään tiedon jäsentämisenä ja käsitysten laajentamisena. Nykyinen oppimiskäsitys vaikuttaa vahvasti myös oppimisympäristöjen uudistamisen taustalla. Eräs näistä konstruktivismiin pohjautuvista oppimisen teorioista on itsesäätöisen oppimisen malli. Oppimisen itsesäätelyllä tarkoitetaan niiden toimintojen, tunteiden ja ajatusten säätelyä, joiden avulla oppija pyrkii saavuttamaan aiempien kokemustensa ja ympäristön pohjalta muodostettuja tavoitteita. Tulevaisuuden oppimisympäristöjen tulisi tarjota käyttäjilleen muunneltavuutta, joustavuutta ja monipuolisia työmuotoja. Koulu instituutiona ei ole juuri muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana, ja esimerkiksi luokkahuonemalli on pysynyt suomalaisessa kouluympäristössä hyvin perinteisenä. Muutoksen tarpeeseen on kuitenkin pyritty vastaamaan ja Opetushallituksen rahoittamia oppimisympäristöjen kehittämishankkeita on toteutettu ympäri Suomea vuodesta 2007 lähtien. Niitä tarkastellaan tutkielman kolmannessa luvussa, jossa yhdeksi esimerkkitapaukseksi nostetaan Oulun normaalikoulussa toteutettu UBIKO-hanke