Musiikinopettajien kokemuksia ja käsityksiä ADHD-oppilaiden opettamisesta musiikintunneilla

Tutkimukseni tavoitteena on selvittää musiikinopettajien kokemuksia ja käsityksiä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä (ADHD) sekä ADHD-oppilaiden opettamisesta musiikintunneilla. Inkluusion myötä erityisoppilaiden määrä yleisopetuksessa on kasvanut ja kolmiportaisen tuen mallin hyväksymisen jälkeen jokainen opettaja on velvoitettu antamaan oppilaille heidän tarvitsemaansa tukea opiskeluun. Miten musiikinopettajat ovat ottaneet huomioon ADHD-oppilaat ja minkälaisia keinoja he ovat löytäneet niin ADHD-oppilaiden oppimisen edistämiseksi kuin yleisen työrauhan säilyttämiseksi? Tutkimukseni keskeisiksi teemoiksi nousivat ADHD-oppilaan käyttäytyminen musiikintunnilla, musiikinopettajan käyttämät keinot ADHD-oppilaan tarkkaavuuden kohdentamiseen opetettavaan asiaan sekä muut haasteet ADHD-oppilaiden kanssa toimimisessa. Näiden lisäksi tarkastelen myös musiikinopettajien saamaa tukea ja miten he hyödyntävät sitä. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriölle on vaikea löytää tarkkaa syytä, mistä se johtuu. Pääasiassa sen katsotaan olevan geneettisesti periytyvä. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön pääoireet ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Näiden lisäksi ADHD-oppilailla on usein esimerkiksi käytöshäiriötä ja oppimisvaikeuksia. Pääoireet vaikeuttavat ADHD-oppilaan oppimista monella eri tavalla. Musiikkiluokka oppimisympäristönä on haasteellinen ADHD-oppilaille, koska virikkeiden paljous saa helposti ADHD-oppilaan huomion kiinnittymään muuhun kuin opetukseen. ADHD-oppilaan haasteet keskittää tarkkaavuus musiikinopetukseen vaikeuttaa myös muiden oppilaiden työskentelyä ja työrauhan ylläpitämistä. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus ja sen metodologiset lähtökohdat ovat kerronnallisuudessa ja fenomenografiassa. Tutkimukseen osallistui yhteensä neljä (4) musiikin aineenopettajaa. Kolme osallistujista on naisia ja yksi osallistujista on mies. Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla musiikin aineenopettajilla on kokemusta ADHD-oppilaiden opettamisesta useammalta vuodelta. Aineiston keruuseen käytin haastattelua. Haastattelut toteutettiin vuoden 2015 elokuun ja syyskuun aikana Oulun alueella. Haastattelumuotona käytin teemahaastattelua, koska se antaa mahdollisuuden edetä väljemmin ja sitä kautta voidaan saada laajempi aineisto. Litteroidun tekstin kautta poimin tutkimuskysymyksiin vastaavia ilmauksia, joista lopulta muodostui analyysin runko. Aineiston analyysiin käytin lähtökohtina fenomenografista analyysia, sisällönanalyysia ja narratiivien analyysia. Tutkimuksen analyysi on teoriaohjaavaa. Vaikka tutkimukseni aineisto on pieni, se saturoi itseänsä eli se ei tuottanut tuottanut tutkimusongelman kannalta uutta tietoa. Musiikinopettajien kokemuksissa ja käsityksissä ei ilmennyt räikeitä eroja. Haastatteluissa annoin musiikinopettajille tilaa tuoda myös uusia näkökulmia tutkittavaan aiheeseen ja mahdollisuuden lisätä jälkikäteen aiheeseen liittyen, jos musiikinopettaja ei muistanut kertoa haastattelutilanteessa kaikkea. Analyysin perusteella musiikinopettajien käsitykset ja kokemukset aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä perustuvat työelämän kautta tulevaan kokemukseen, jos he eivät ole perehtyneet itsenäisesti asiaan. Tutkittavat kokivat, että heillä ei ole ollut tarpeeksi valmiuksia kohdata erityisoppilaita valmistuessaan musiikin aineenopettajaksi. Käytännönkokemuksen kautta tulleista menetelmistä löytyy kuitenkin samankaltaisuutta tutkimuskirjallisuudessa oleviin tutkittuihin menetelmiin, joiden avulla pystytään parantamaan ADHD-oppilaiden oppimisen tulosta ja hillitsemään häiritsevää käyttäytymistä. Musiikinopettajien mukaan ADHD-oppilaan haasteellinen käytös musiikintunneilla esiintyy esimerkiksi opetuksen häiritsemisenä puhumalla päälle, muiden oppilaiden työskentelyn häiritsemisenä ja levottomana liikkumisena. Musiikinopettajat kokivat opetuksen johdonmukaisuuden ja selkeyden olevan tärkeitä asioita ADHD-oppilaan opettamisessa. Tämän toteutumista vaikeuttaa kuitenkin musiikkiluokan haasteellisuus toimia mahdollisimman vähävirikkeisenä oppimisympäristönä. Musiikinopettajat toivoivat lisää pedagogista apua sekä enemmän yhteistyötä erityisopettajan ja koulunkäynninohjaajien kanssa, vaikka näiden aineenhallinta ei olisikaan niin hyvää. Vaikka ADHD-oppilaan opettamisen katsottiin olevan haasteellista, musiikinopettajat kokivat musiikinopettamisen eriyttämisen mahdollisuudet positiivisena asiana