Maaperäkemiallisten heikkouuttomenetelmien käyttö malminetsinnässä Enontekiön Vuontisjärvellä ja Kittilän Lauttaselässä

Heikkouuttomenetelmät perustuvat kallioperästä ja erityisesti sulfidipitoisesta mineralisaatiosta vapautuneiden metalli-ionien vertikaaliseen liikkeeseen maapeitteen läpi mineraalimaan pintaosiin. Nämä ns. mobiilit metalli-ionit kiinnittyvät mineraalirakeiden ja orgaanisten partikkeleiden pinnoille lähellä maan pintaa antaen geokemiallisen signaalin alla olevasta kallioperästä. Pienistä lapiolla kaivetuista kuopista otettavat maaperänäytteet analysoidaan kemiallisesti käyttäen heikkouuttomenetelmiä. Tässä työssä tutkittiin heikkouuttomenetelmien soveltuvuutta malminetsintään moreenin peittämillä alueilla Pohjois-Suomessa. Tutkimuskohteet olivat Keski-Lapissa Kittilän kunnassa sijaitseva Lauttaselkä sekä Suomen käsivarressa Enontekiöllä sijaitseva Vuontisjärven alue. Lauttaselässä heikkouuttomenetelmänä käytettiin MMI-menetelmää ja Vuontisjärvellä ioniuuttoa. Maaperänäytteet otettiin kesien 2007 ja 2008 aikana. Tuloksia verrattiin iskuporaamalla ja/tai kairaamalla otettujen moreeni- ja kallioperänäytteiden analyysituloksiin. Tuloksien tarkastelu tehtiin sekä absoluuttisina pitoisuuksina että rikastuskertoimien avulla. Absoluuttisten pitoisuuksien avulla saatiin selville suhteelliset pitoisuusvaihtelut linjoittain sekä viitteitä mineralisoitumien aiheuttamista pitoisuuspoikkeamista eli anomalioista, kivilajien vaihtelusta ja sisäisistä rakenteista. Rikastuskertoimien avulla arvioitiin havaittujen anomalioiden tilastollista ja malminetsinnällistä merkittävyyttä. Vuontisjärven kohteessa todettiin esiintyvän anomaalisia arseeni-, koboltti- ja nikkelipitoisuuksia kahden eteläisen linjan länsiosissa, jossa oli todettu myös kairauksissa kohonneita pitoisuuksia kallioperän magneettiseen anomaliaan liittyen. Lauttaselässä heikkouuttoanalyysien tuloksissa korostuivat iskuporanäytteenotoin ja kairauksin todetut arseenin, kromin ja nikkelin kohonneet pitoisuudet, jotka liittyvät vulkaanisten ja sedimenttikivien kontaktivyöhykkeiden mineralisoitumiin. Tulokset osoittavat, että heikkouuttomenetelmät ovat käyttökelpoisia menetelmiä malminetsinnässä. Niiden avulla on mahdollista kohdentaa tutkimuksia ja säästää moreeninäytteenotto- ja kairauskustannuksissa. Lisäksi näytteenotto ja analytiikka ovat edullisia, helppoja, nopeita ja ympäristöystävällisiä