Kulttuurinen hierarkiointi ja rasismi luokanopettajaopiskelijoiden monikulttuurista Suomea käsittelevissä kirjoitelmissa

Tutkielman taustalla ovat huomiot kulttuurisesti hierarkisoivan ja rasistisen puhetavan yleistymisestä suomalaisessa julkisessa keskustelussa erityisesti lisääntyneen maahanmuuton myötä. Luokanopettajaopiskelijat ovat tulevaisuuden opettajia ja arvokasvattajia, joten herää kysymys miten kulttuurisesti hierarkisoiva ja rasistinen diskurssi ilmenee heidän keskuudessaan. Tutkielma keskittyy kulttuurisesti hierarkisoiviin ja rasistisiin käsityksiin luokanopettajaopiskelijoiden monikulttuurista Suomea käsittelevissä kirjoitelmissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten luokanopettajaopiskelijat kokevat maahanmuuton myötä monikulttuuristuvan Suomen tulevaisuuden ja kuinka näissä käsityksissä ilmenevät kulttuurinen hierarkisointi ja rasismi. Tutkielma pyrkii kuvaamaan, kuinka kulttuurisesti hierarkisoivat ja rasistiset käsitykset ilmenevät aineistossa, mitä piirteitä ilmiön osalta nostetaan esille ja minkälaisia merkityksiä niille aineistossa annetaan. Teoreettinen viitekehys rakentuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä määritellään maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin liittyviä käsitteitä sekä maahanmuuton ja Suomen suhdetta. Teoreettisen viitekehyksen toinen osio määrittelee rasismia. Rasismia kuvataan ajassa muuttuvana sosiaalisen todellisuuden ymmärtämisen välineenä. Rasismia tarkastellaan lisäksi suomalaisten erityispiirteiden näkökulmasta. Teoreettinen osuus kuvaa rasismin syntyä yksilössä pyrkien inhimillistämään rasismiin johtavia kategorioinnin, ennakkoluulojen ja stereotypioiden syntymekanismeja sosiaalipsykologian keinoin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi. Sosiaalinen konstruktionismi korostaa kieltä ajattelun esiasteena. Yksilö syntyy osaksi valmiita käsitteitä ja kategorioita, mutta myös osallistuu aktiivisesti niiden kehittämiseen. Konstruktiot eivät ole irrallaan toiminnasta. Käsitteet sosiaalisina konstruktioina ylläpitävät tiettyjä rakenteita ja sulkevat pois toisia. Tässä tutkielmassa kielenkäyttö näyttäytyy sosiaalisen todellisuuden rakentamisen välineenä. Kyseenalaistamattomina toistetut rasistiset argumentit ja mielipiteet muuttuvat sosiaalisesti konstruoiduksi tiedoksi ja lopulta ”todeksi”. Tutkielma on laadullinen ja hyödyntää analyysissaan fenomenografista tutkimusotetta. Tutkijana pyrin avoimesti asettamaan itseni osaksi tutkimusta ja kuvaamaan läpinäkyvästi aineiston analysoinnin vaiheita. Aineistosta löydetyt käsitykset on yhdistetty kategorioiksi, joista rakennetaan käsitysten ilmenemistä ja vaihtelua kuvaava kuvauskategoriajärjestelmä. Tutkielma osoittaa, että kulttuurinen rasismi on läsnä myös luokanopettajaopiskelijoiden monikulttuuristuvaa Suomea koskevassa pohdinnassa. Suomalaisen yhteiskunnan julkisen keskustelun diskurssit näkyvät luokanopettajaopiskelijoiden pohdinnoissa. Käsityksissä kulttuuritausta määrittää yksilöä sekä suomalaisuuden osalta että suomalaisen yhteiskunnan marginaaliin sijoitettaessa. Kulttuurisilla selityksillä piirretään kuvaa pysyvistä yksilöä määrittävistä raja-aidoista. Suomalaisuus käsitetään yhteiskunnan muuttumattomana ytimenä, jonka ei tarvitse joutua neuvoteltavaksi monikulttuurisessa monimuotoistuvassa yhteiskunnassa. Suomalainen kulttuuri esitetään etuoikeutettuna ja samaan aikaan monikulttuuristuvassa kontekstissa uhanalaisena. Maahanmuuttajat nähdään rodullistettuna ryhmänä joko yhteiskunnallisena resurssina tai yhteiskuntaa uhkaavana rasitteena. Käsitykset esitetään sijoittaen samalla itsensä rasismin ulkopuolelle tai sen rajoille