Isänmaan kuvista rajattuun luontoon:julkinen kansallispuistokeskustelu Suomessa vuosina 1880–1910

Tutkimukseni käsittelee Suomessa vuosina 1880–1910 käytyä julkista keskustelua kansallispuistojen perustamisesta. Tutkimuksen päälähteinä olen käyttänyt kyseisenä aikana Suomessa ilmestyneitä sanoma- ja aikakauslehtiä. Muita lähteitä ovat erilaisten tieteellisten seurojen julkaisemat lehdet sekä yksi komiteanmietintö. Lähteitä olen tarkastellut historiallisen analyysin ja vaikutemallin menetelmin. Historiallisen analyysin avulla tarkastellaan kaikkia menneisyyden jättämiä jälkiä. Jälki käsitetään historiallisessa analyysissa kaikeksi, mitä ihmiset ovat jättäneet jälkeensä. Tässä tutkimuksessa jälkinä ovat julkiset sanoma- ja aikakauslehdissä sekä kirjoissa julkaistut kirjoitukset. Päähuomio kohdistuu aineistossa havaittaviin muutoksiin ja toisaalta pysyviin teemoihin. Näitä teemoja olen etsinyt luokittelemalla aineistoa kronologisesti ja julkisesta kansallispuistokeskustelusta löytyneiden erilaisten teemojen perusteella. Vaikutemallissa vaikute ymmärretään joltakin tai jostakin omaksutuksi käsitykseksi. Vaikutemallia olen käyttänyt analysoidessani, mistä Suomessa käyty julkinen kansallispuistokeskustelu sai vaikutteita ja mistä siinä näkyneet ajatukset olivat omaksuttu. Tutkimustehtävänäni on ollut tarkastella minkälaisia arvoja, asenteita, aatteita ja ajatuksia kansallispuistojen perustamisprosessissa esiintyi vuosina 1880–1910. Tutkimukseni rajautuu kansallispuistoinstituution muotoutumiseen ja puistojen perustamisesta käytyyn keskusteluun, koska konkreettisia kansallispuistoja ei Suomessa vielä tutkimuksen kattamalla ajanjaksolla ollut. Näin tutkimukseni käsittelee myös kansallispuistosuhteen muotoutumista Suomessa. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu ympäristöhistoriasta ja kansallispuistohistoriasta. Ympäristöhistorian tutkimuskohteena on ihmisen ja luonnon vuorovaikutus. Omassa tutkimuksessani näkökulmina ovat ympäristöhistorian tutkimuskentästä erityisesti ympäristönsuojelun historia ja ympäristötietoisuuden aatehistoria. Osana ympäristötietoisuuden aatehistoriaa työni kiinnittyy myös mentaliteettien historian tutkimukseen. Kansallispuistohistorian näkökulmasta tarkastelen, miten kansallispuistoiksi ehdotetut alueet ovat tulleet valituiksi ja minkälainen luonto on nähty sopivaksi kansallispuiston perustamiselle. Lähestyn kansallispuiston käsitettä maltillisen konstruktionismin kautta. Tässä näkökulmassa kansallispuisto käsitetään kulttuuriseksi ilmiöksi, mutta luonnon olemassa olo myönnetään ihmisen tulkinnoista riippumatta. Tutkimus osoittaa, että Suomessa käyty kansallispuistokeskustelu sai runsaasti kansainvälisiä vaikutteita ja sytykkeitä. Kansallispuistokeskustelun alkuvaiheessa mallia otettiin etenkin Yhdysvalloista, mutta myöhemmin Euroopan viitekehys alkoi korostua. Keskeisimmiksi vaikuttajiksi Suomen kansallispuistokeskustelussa nousivat lopulta Ruotsi ja Saksa. Suomessa muotoutuneeseen kansallispuistokäsitykseen vaikuttivat siten niin amerikkalainen kuin eurooppalainen kansallispuistomalli. Kansallispuistokeskustelusta nousivat esille myös erilaisten teemojen hallitsemat periodit. Vuosina 1880–1898 julkista kansallispuistokeskustelua hallitsivat kansallispuistoa tieteen ja talouden näkökulmasta hahmottavat tulkinnat. Matkailu- ja kansallismaisema nousivat puolestaan keskeisiksi teemoiksi vuosina 1899–1905. Vuonna 1905 kansallispuistokeskustelussa tapahtui kuitenkin luonnonmuistomerkkiajattelun aiheuttama käänne ja luonnonmuistomerkkiajatteluun liittyneet luonnon luettelointi ja inventointi hallitsivatkin keskustelua vuosia 1905–1910. Lopulta kaikki Suomen julkisessa kansallispuistokeskustelussa vuosina 1880–1910 näkyneet teemat vaikuttivat siihen, millainen varhainen kansallispuistokäsitys Suomessa syntyi