Välittäminen kasvatuksen arvona päiväkotiarjen pienissä kertomuksissa

Tutkimukseni kohdistuu kasvatusarvoihin ja välittämisen ilmenemiseen päiväkodin arjessa. Se, mitä pidämme hyvänä kasvatuksena, löytyy meidän kasvatusarvoistamme. Kasvatus on aina moraalista toimintaa, johon vaikuttavat ympäröivät kulttuuriset kertomukset. Itse pidän välittämistä tärkeänä kasvatusarvona. Välittävä kasvattaja sitoutuu vastaamaan lapsen ilmaisemiin tarpeisiin ja suuntautumaan omasta horisontistaan kohti lapsen horisonttia, laittaen lapsen etusijalle. Tutkimuskysymykseni on: Miten välittäminen ilmenee kasvatusarvona päiväkotiarjen pienissä kertomuksissa? Tutkimukseni on osa ArvoKas-hanketta, jossa ollaan kiinnostuneita päiväkotien arvokasvatuksesta. Tutkimukseni perustuu kerronnallisuuteen ja hermeneutiikkaan, jolloin näen, että ihminen rakentaa ymmärrystään maailmasta ja käsityksistään kertomusten kautta. Hermeneuttisessa tutkimuksessa pyritään ymmärtämään tutkittavaa asiaa hermeneuttisessa kehässä, jolloin tulkinta syntyy osakokonaisuuksien ja kokonaisuuden dialogista. Tutkimuksen aineisto koostuu neljästä videosta päiväkotiarjen eri tilanteista ja kahden kasvattajan kanssa käydystä nauhoitetusta keskustelusta, joissa keskustelimme näistä videoista. Analysoin aineistoa narratiivisen analyysin avulla. Tutkimustulokset kietoutuvat välittämisen teorian kanssa tiiviisti yhteen ja esitän teoriaa ja tuloksia rinnakkain. Jaan välittämisen kolmeen ulottuvuuteen ja myös tulokset asettuivat näiden ulottuvuuksien alle: 1. välittäminen moraalifilosofiana: lapsen tarpeisiin vastaaminen ensisijaisena kasvatusarvona, 2. välittäminen kasvatuksen käytäntönä: lapsen kuunteleminen, aito kohtaaminen ja läsnäolo sekä 3. välittäminen kasvatuksen sisältönä: lapsi oppii kuuntelemaan ja kunnioittamaan toisia. Esitän, että päiväkotiarjen toiminnassa välittäminen ilmenee ensinnäkin lapsen tarpeiden huomioimisena, lapsen tuntemisena, lapsen näkemisenä ainutlaatuisena persoonana ja kasvattajan vastuuna. Toiseksi lapsen kuuntelemisena ja aitona kohtaamisena sekä läsnäolona, kiireettömyytenä, ruumiillisuutena ja koskettamisena. Kolmanneksi välittäminen ilmenee lapsen kannustamisena toisten kuuntelemiseen ja kunnioittamiseen. Yhteenvedossa tuon esiin tutkimukseni johtopäätöksinä, että kasvatuksen arvot löytyvät arjen kertomuksista ja välittäminen ilmenee kasvatusarvona toimintana arjessa. Esitän myös ajatuksen siitä, että myös lapsi on aktiivinen toimija välittämisessä. Tuon myös esiin, että välittäminen tuo iloa ja onnistumisen kokemuksia kasvattajan työhön sekä sen, että arjen kiire, resurssit ja keskeytykset estävät välittämisen toteutumista. Lopuksi pohdin välittämisen ja rakkauden merkitystä muutoksen tuomisessa sekä paremman yhteiskunnan luomisessa