Kuvionuotit pianonsoiton alkeisopetuksen siirtymävaiheessa

Kuvionuottimenetelmä on Kaarlo Uusitalon ja Markku Kaikkosen kehittelemä nuottikirjoitusjärjestelmä. Alunperin kuvionuotit kehitettiin musiikkiterapiakäyttöön, jonka jälkeen niitä alettiin kehittelemään myös kehitysvammaisten tavoitteelliseen soitonopetukseen sopiviksi. Tämän jälkeen huomattiin, että kuvionuottimenetelmä sopii myös normaalisti oppivien lasten soitonopetukseen. Vuonna 1999 Markku Kaikkonen ja Kirsi Vikman kehittelivät Vikmanin väitöskirjaa varten materiaalia, joka auttaa oppilasta siirtymään kuvionuoteista perinteisen länsimaisen nuottikirjoituksen käyttöön. Tutkimuksessani tarkastelen kuvionuottien käyttöä pianonsoiton alkeisopetuksessa ja keskityn erityisesti vaiheeseen, jossa oppilas siirtyy kuvionuoteista perinteisen länsimaisen nuottikirjoituksen käyttöön. Tutkimukseni tavoitteena oli saada tietoa oppilaiden ja opettajan kokemuksista kuvionuoteista yleensä sekä siirtymävaiheesta osavaiheittain. Lisäksi tavoitteena oli tutkia opettajan kokemuksia siirtymämateriaalin kehittämisestä. Tutkimuskysymykseni muotoutuivat seuraavanlaisiksi: 1. Millaisia kokemuksia opettajalla ja oppilailla on kuvionuoteista ja siirtymävaiheesta pianonsoiton alkeisopetuksessa? 2. Millaisia kokemuksia opettajalla on siirtymämateriaalin kehittämisestä pianonsoiton alkeisopetusta varten? Tutkimukseni on tapaustutkimus. Tutkimusote muodostui sopivimmaksi, koska haastateltavanani ollut Kirsi Vikman on tehnyt väitöskirjan kuvionuoteista sekä ollut kuvionuottien kanssa tekemisissä lähes alusta asti. Tapaustutkimus osoittautui sopivaksi myös siksi, että kuvionuottikenttä on tällä hetkellä vielä hyvin pieni, eikä varsinkaan normaalisti oppivien lasten ja nuorten pianonsoiton opetuksessa käytetä paljoa kuvionuotteja. Vikmanin tekemä väitöskirja on tällä hetkellä laajin kuvionuoteista tehty tutkimus, joten se on tutkimukseni päälähde. Tämä tuottaa luotettavuusongelmia, sillä sekä osa teoreettisesta viitekehyksestä että tuloksista pohjautuvat saman henkilön näkemyksiin. Tutkimuksen aineistona on Kirsi Vikmanin haastattelu sekä hänen oppilaidensa kyselyvastaukset. Analyysissä vertaan kyselyvastauksia toisiinsa sekä haastatteluvastauksiin. Analyysi osoittaa, että kuvionuottimenetelmä on oppilaiden keskuudessa pidetty menetelmä, vaikka esimerkiksi ylennys- ja alennusmerkkien opettelu aiheuttaa joillekin hankaluuksia. Sekä opettaja että oppilaat kokevat myös siirtymävaiheen suhteellisen helpoksi ja miellyttäväksi vaiheeksi. Vaikeimmaksi vaiheeksi oppilaat kokivat siirtymisen kokonaan perinteisiin länsimaisiin nuotteihin. Opettaja näkee tämän vaiheen tuovan esiin oppilaiden yksilökohtaiset erot oppimisessa ja kokee myös itse, että tämä vaihe on oppilaille haastavin. Analyysissä siirtymämateriaalin tekemisprosessi esiintyy mielenkiintoisena mutta raskaana prosessina. Vikman näkee prosessin jatkuvan edelleen ja edelleen, kahden painoksen jälkeenkin, materiaalista löytyy kohtia ja vaiheita, joita opettaja joko muuttaisi tai lisäisi niihin lisää kappaleita. Erityisesti kuvionuotit viivastolla -vaihe on sellainen, johon Vikman lisäisi soitettavaa materiaalia, sillä tämä vaihe on hänen mielestään ratkaisevin vaihe siirtymävaiheen aikana. Kuvionuottimenetelmästä on tehty hyvin vähän tutkimusta. Kuvionuottimenetelmä leviää koko ajan enemmän myös ulkomaille. Olisikin mielenkiintoista ja tarpeellista saada tehtyä suuremmassa mittakaavassa tutkimusta sekä opettajien että oppilaiden kokemuksista kuvionuoteista ja siirtymävaiheesta. Tietoutta kuvionuottimenetelmästä pitäisi saada levitettyä paremmin sekä Suomeen että ulkomaille myös normaalisti oppivien lasten ja nuorten soitonopetukseen, jotta tällainen tutkimus olisi helpompi toteuttaa. Myös kuvionuottien ja siirtymävaiheen käyttämistä perusopetuksessa olisi mielenkiintoista tutkia. Toivon, että tutkimukseni auttaa pianopedagogeja ja muita soitinpedagogeja tutustumaan kuvionuotteihin tarkemmin. Toivon myös, että tutkimukseni auttaisi hieman esittelemään kuvionuotteja ja siirtymävaihetta enemmän myös perusopetuksen opettajille ja opettajaopiskelijoille