Äänenhuollon hyvät käytännöt musiikinopettajan työssä:klusterianalyysi ääniongelmista, niiden ratkaisuista ja elintapatekijöistä

Musiikinopettajan työ on äänenkäytöllisesti vaativaa, sillä puhe- ja lauluääni ovat hänen työvälineitään ja työympäristö äänenkäytön kannalta haastava. Äänen tulisi kestää mitä erilaisimmissa tilanteissa ja tiloissa ja sen täytyisi kantaa oppilaiden äänten ja soiton yli lukukaudesta toiseen. Äänenkäytölle korkea vaatimustaso lisää äänen kuormittumisen riskiä, jota voitaisiin pienentää erilaisilla äänenhuollon toimenpiteillä. Opettajien äänen kuormittumista on tutkittu viimeisten vuosikymmenten aikana maailmanlaajuisesti, mutta musiikinopettajien näkökulmasta ei aiempaa tutkimustietoa juuri löydy. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää voidaanko musiikinopettajien joukossa osoittaa yhdenmukaisuutta toisaalta äänenkäyttöä kuormittavien tekijöiden ja toisaalta ongelmien ratkaisumallien välillä. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä esitellään normaalin äänenmuodostuksen perusteita ja ääniongelmia yleisellä tasolla, opettajien ja musiikinopettajien äänen kuormittumiseen vaikuttavia tekijöitä työssä ja vapaa-ajalla sekä ääniergonomiaan liittyviä toimenpiteitä. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla verkkokyselylomakkeella sosiaalisessa mediassa ja sähköpostipyynnöillä ja se sisälsi 41 musiikinopettajan vastaukset. Tutkimuskysymystä rajaamalla analysoinnin kohteeksi valittiin vastaajat, joilla oli ollut ääniongelmia työssä, mutta jotka olivat löytäneet niihin ratkaisun. Vastaajat olivat vapaasti kertoneet, millaiset tilanteet tai tekijät olivat työssä kuormittaneet heidän ääntään. Lisäksi heitä oltiin pyydetty vastaamaan, miten tai mistä he lopulta löysivät ratkaisun äänen kuormittumisen vähentämiseksi. Avoimissa vastauksissa mainitut äänioireita aiheuttaneet tekijät luokiteltiin kolmeen luokkaan: 1) ulkoisten olosuhteiden ongelmat, joihin ei aina pystytty itse vaikuttamaan, kuten luokkatilan puutteellinen akustiikka, isot ryhmäkoot tai pitkät työpäivät, 2) puutteellinen ääniergonomia, kuten äänenkäyttötaitoihin ja -tapoihin liittyneet tekijät, ja 3) terveydentilaan liittyneet ongelmat, kuten allergiat, flunssa tai fyysinen ja psyykkinen kuormitus. Myös ääniongelmiin löydetyt ratkaisut luokiteltiin niin ikään kolmeen ryhmään: 1) parantuneet ulkoiset olosuhteet, kuten pienemmät ryhmäkoot ja sitä kautta pienemmät melutasot, 2) ääniergonomiatoimenpiteet, kuten äänen voimistamisen välttäminen, hyvät kehon asennot ja puhe- ja laulutekniikan harjaantuminen, ja 3) lääkitys ja ammattiapu, kuten allergia- ja astmalääkkeiden käyttäminen ja alan ammattilaisilta saatu apu. Elintapoihin liittyvässä tarkastelussa muuttujiksi valittiin tupakointi, kahvinjuonti, alkoholinkulutus, muiden nesteiden juonti ja yöunen- ja liikunnan määrä. Koska aineistoanalyysissa haluttiin vertailla musiikinopettajia keskenään, menetelmänä käytettiin tietokoneavusteista hierarkkista klusterianalyysia. Ensimmäisessä analyysissa tutkittiin ääniongelmien ja niihin löydettyjen ratkaisujen yhteyttä toisiinsa ja toisessa, yhdistikö jokin tietty elintapatekijä vastaajia toisiinsa. Viimeisessä analyysissa vertailtiin sekä ääniongelmista ja niiden ratkaisuista että elintavoista saatuja tuloksia toisiinsa nähden. Kunkin tilasto-ohjelmalla ajetun klusterianalyysin avulla musiikinopettajia yhdistäneitä tekijöitä oli kätevää havainnoida kuvaavien dendrogrammien avulla. Tätä ennen strukturoituja ja avoimia vastauksia sisältävä aineisto oltiin operationalisoitu numeeriseen muotoon, mikä osoittautui yhdeksi tutkimusprosessin haastavimmista vaiheista. Tutkimuksessa ei voitu osoittaa selkeitä ratkaisumalleja musiikinopettajien erilaisiin ääniongelmatilanteisiin. Ensimmäisen analyysin tuloksena oli, että ongelmien aiheuttajat ja niihin löydetyt ratkaisut asettivat vastaajat ryhmittelyissä suhteellisen hajalleen toisistaan. Tuloksista huomattiin kuitenkin se, että olipa äänioireilun aiheuttaja ollut mikä tahansa, kahdella kolmasosalla 18 vastaajasta puhujatason ääniergonomiatoimenpiteet olivat toimineet siihen ratkaisuna. Elintapojen analyysissa musiikinopettajien hajanaisesta ryhmittymisestä voitiin päätellä, ettei mikään yksittäinen tunnettu riskitekijä yhdistänyt ääniongelmia kokeneita vastaajia. Myöskään ongelmien, niiden ratkaisujen ja elintapojen vertailun perusteella ei musiikinopettajien joukosta voitu osoittaa yhteneväisyyttä. Tätä tutkimusta voidaan pitää lähinnä musiikinopettajien ääniongelmien aiheuttajien ja niiden ratkaisuvaihtoehtojen kartoittamisena. Musiikinopettajien ääntä ja sen kuormittumisen riskejä tulisi tutkia jatkossa lisää, jotta tulevaisuudessa musiikkikasvatuksen koulutuksessa voitaisiin kiinnittää erityistä huomiota ääniongelmia ehkäiseviin toimintatapoihin