Luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä uskonnonopetuksesta

Pro-gradu -tutkielmani aiheena oli luokanopettajaopiskelijoiden käsityksen uskonnonopetuksesta. Päädyin tutkimusaiheeseeni, koska uskonnonopetus koetaan haastavana mutta toisaalta myös mahdollistavana ja mielenkiintoisena oppiaineena. Tutkimukseni oli laadullista tutkimusta ja käytin tutkimuksessani fenomenografista tutkimusotetta. Tutkimukseni aineisto koostui teemahaastatteluista: haastattelin yhteensä kahdeksaa Oulun yliopistossa opiskelevaa luokanopettajaopiskelijaa. Teoreettisena viitekehyksenä tarkastelin tutkimuksessani uskonnonopetuksen ja katsomusaineiden muutoksia viime vuosikymmenten aikana Suomessa, uskonnonopetukseen liittyviä perusteluja sekä haasteita ja mahdollisia tapoja järjestää uskonnonopetus. Fenomenografisessa lähestysmistavassa tarkastellaan ihmisten käsityksiä eri ilmiöistä ja näiden käsitysten variaatiota. Fenomenografia ei siis pyri näkemään maailmaa todellisena sellaisena kuin se on, vaan nimenomaan ihmisten käsitysten kautta ja kielellisesti rakentuneena. Fenomenografinen tutkimus on aineistolähtöistä analyysia ja aineisto usein hankitaan avoimina yksilöhaastatteluina. Koska mielenkiintoni tutkimuksessa kohdistui erityisesti luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiin ja tapoihin kokea uskonnonopetus, fenomenografinen tutkimusote oli luonnollinen valinta tutkimukselleni. Fenomenografiassa termejä käsitys ja tapa kokea voidaankin käyttää synonyymeina. Käytin tutkimuksessani yksilöllistä, avointa teemahaastattelua. Haastateltavat valitsin Oulun yliopistossa opintonsa vuonna 2007 tai 2008 aloittaneiden luokanopettajaopiskelijoiden keskuudesta. Haastateltavien valinnassa hyödynsin esitietolometta, jonka täytti yhteensä 64 luokanopettajaopiskelijaa. Esitietolomakkeen avulla pyrin saamaan haastatteluun mahdollisimman eritaustaisia luokanopettajaopiskelijoita, jotta tutkimukseni kuvaisi mahdollisimman hyvin tutkittavan joukon eli luokanopettajaopiskelijoiden käsitysten variaatiota. Teemahaastattelut etenivät haastateltavien ehdoilla, jotta haastatteluissa haastateltavien oli mahdollista vastata kysymyksiin omasta viitekehyksestään ja kiinnittää huomiota haluamiinsa seikkoihin. Toteutin teemahaastattelut Oulussa vuoden 2011 lopussa. Tutkimustulosten perusteella luokanopettajaopiskelijoiden käsitykset uskonnonopetuksesta olivat ristiriitaisia. Uskonnonopetuksen tehtävinä nähtiin kulttuurihistoriallinen opetus, minuuden vahvistaminen, yleissivistävän tiedon lisääminen sekä mahdollisuus puhua vaikeista aiheista, joita ei käsitellä muissa oppiaineissa. Uskonnonopetus koettiin kuitenkin haastavana monesta eri näkökulmasta: sekä opettajien että oppilaiden valmius uskonnonopetukseen nähtiin haastellisina ja oppilaiden vanhempien kanssa ei haluttu ajautua ristiriitatilanteisiin uskonnonopetuksen vuoksi. Uskonnonopetuksen organisointiin liittyen tuli esiin useita mahdollisuuksia: opetusta toivottiin lisättävän, vähennettävän tai pidettävän samana. Lisäksi toivottiin opetuksen integrointia muihin oppiaineisiin. Uskonnon opettaminen koettiin sekä mielekkäänä että vastenmielisenä. Uskonnon opettamisen kokemiseen vaikutti oppimateriaalien laatu, oppilaiden asenne, opettajan asenne sekä yleinen ilmapiiri uskontoa kohtaan koulun oppiaineena