Vaikeasti ylipainoisten lasten painonhallinnallinen pilotti-tutkimus

Lapsuusiän ylipainon ja lihavuuden diagnoosi perustuu Suomessa pituuden ja painon mittaamiseen sekä pituuteen suhteutetun painon (pituuspainon) määrittämiseen. Ylipainon ja lihavuuden raja-arvot on määritetty käyttäen suomalaisten lasten painoindeksijakaumien iänmukaisia 90. ja 98. persentiilin käyriä. Alle kouluikäinen on ylipainoinen, kun pituuspaino on 10–20 % ja kouluikäinen, kun pituuspaino on 20–40 %. Alle kouluikäinen lapsi on lihava, kun pituuspaino on yli 20 % ja kouluikäinen, kun pituuspaino ylittää 40 prosentin. Näitä mittareita käyttäen nuorten ylipainoisuus on kolminkertaistanut 1970-luvun lopun ja 2000-luvun puolivälin välisenä aikana. Lihominen on aina nähtävissä kasvukäyriltä. Tavallinen lihominen, joka johtuu liiallisesta energiansaannista suhteessa kulutukseen, kiihdyttää usein hiukan pituuskasvua. Jos pituuskasvu on hidastunut samanaikaisesti, kun paino nousee, saattaa syynä olla hormonaalinen häiriö tai sairaus. Lihavuuden syynä on erityinen sairaus kuitenkin vain alle yhdellä prosentilla tapauksista. Normaalin lihomisen taustalla voi olla monenlaisia syitä, jotka voivat olla niin perinnöllisiä, sosiaalisia, psyykkisiä kuin elämäntapoihin liittyviä ja usein näiden syiden yhdistelmiä. Tätä moninaista ja yleistyvää ongelmaa hoitamaan kehiteltiin Oulun ylipistollisen sairaalan lasten endokrinologian poliklinikalla erityisesti vaikeasti ylipainoisille lapsille ja nuorille suunnattu painonhallinnallinen pilottiprojekti. Tämän vuoden kestävän projektin tarkoituksena on saada vaikeasti ylipainoisille lapsille ja nuorille aikaan pysyviä elämäntapamuutoksia, jotka johtavat vähintään painon pysymiseen ennallaan kasvuiässä tai pysyvään laihtumiseen yksilöllisesti suunniteltujen tavoitteiden mukaisesti. Näihin tavoitteisiin on pyritty tehostetun seurannan ja moniammatillisen asiantuntijatiimin (lastenlääkäreiden, sairaanhoitajien, fysioterapeuttien, ravitsemusterapeutin ja kouluterveydenhuollon) yhteistyönä. Motivoituneet potilaat ja heidän vanhempansa kävivät vuoden seurantajakson aikana neljä käyntikertaa lastenklinikalla, joihin yhdistettiin elintapaneuvontaa, fysioterapiaa ja ravitsemusterapiaa. Lisäksi kouluterveydenhuolto seurasi heitä käyntikertojen välillä. Tämä tehostettu seurantajakso sai useita positiivisia tuloksia aikaan, niin painon ja painoindeksin kun ruokailu- ja liikuntatottumustenkin suhteen