Viidesluokkalaisten käsityksiä kiusaamisesta sekä kiusaamisen ennaltaehkäiseminen prosessidraaman avulla

Kiusaaminen on vakava ongelma koulussa. Kiusaamisen ennaltaehkäisemiseksi on tehty paljon työtä jo pitkään, mutta uusia keinoja tarvitaan. Draamakasvatus antaa monipuolisia välineitä käsitellä vaikeita asioita lasten kanssa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää lasten käsityksiä kiusaamisesta, sekä kokeilla prosessidraaman käyttämistä kiusaamisen ennaltaehkäisyssä. Tutkimuksessa on kolme tutkimuskysymystä: Miten lapset määrittelevät ja kertovat kokemuksistaan kiusaamisesta? Miten kiusaamiseen puututaan ja kuinka sitä ennaltaehkäistään koulussa? Mitkä ovat prosessidraaman haasteet ja mahdollisuudet kiusaamisen ennaltaehkäisemisessä? Aineisto hankittiin haastattelemalla erään koulun viidesluokkalaisia heidän kiusaamiskäsityksistään. Lisäksi oppilaiden kanssa tehtiin prosessidraama kiusaamisaiheesta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii kiusaamisesta aiemmin tehty tutkimus. Lisäksi tutkimuksen teoriaosassa käsitellään kokemuksellista oppimista, josta draamakasvatus on yksi esimerkki. Kokemuksellisen oppimisen mukaan oppiminen on ympäristön ja henkilön välistä vuorovaikutusta, jossa aiemmat kokemukset vaikuttavat siihen, mitä henkilö oppii. Prosessidraamassa hyödynnetään kokemuksellista oppimista, sillä draaman maailmassa oppilas saa kokemuksen siitä, millaista kiusaaminen on. Lisäksi hän pääsee reflektoimaan kokemuksiaan muiden kanssa ja oppii näin uutta. Teoreettisessa viitekehyksessä esitellään myös Cooling conflict- niminen menetelmä, jossa konflikteihin puututaan draaman ja vertaissovittelun avulla. Tutkimus kuuluu kvalitatiivisen tutkimuksen kenttään ja tutkimusmenetelmänä toimii fenomenografia, joka tarkastelee ihmisten käsityksiä tietystä aiheesta. Tutkimuksen draamaosuus kuuluu toimintatutkimuksen piiriin. Haastattelut olivat puolistrukturoituja parihaastatteluja. Yhteensä haastateltiin kuutta oppilasta. Haastatteluista muodostettiin neljä kategoriaa lasten puheessa esiintyneiden teemojen mukaan. Prosessidraamaan osallistui koko parikymmenhenkinen luokka. Sekä haastattelut, että draama videokuvattiin. Prosessidraamasta on analysoitu harjoitusten toimivuutta kiusaamisaiheen käsittelyssä sekä opettajan ja oppilaiden toimintaa draaman aikana. Haastatteluiden perusteella oppilailla oli selkeä käsitys siitä, mitä kiusaaminen on, ja se vastasi aiemmin tehtyjen tutkimusten tuloksia. Kiusaamiseksi mainittiin sekä fyysisiä, että henkisiä kiusaamismuotoja. Lasten mukaan kiusaaminen on kaikkea, mistä tulee toiselle paha mieli. Lapset kokivat, että kiusaamiseen tulee puuttua koulussa, ja he totesivat opettajan roolin olevan tärkeä kiusaamiseen puuttumisessa. Tosin myös oppilaiden oma vastuu siitä, että ketään ei kiusata, korostui lasten puheessa. Prosessidraaman haasteena on, että lapset voivat olla arkoja ilmaisemaan mielipiteensä ja mukailevat helposti kavereidensa tai suosittujen oppilaiden mielipiteitä. Opettajan tehtävänä on saada kaikki oppilaat osallistumaan draamaan. Draama on osalle luontainen tapa toimia ja oppia uutta, mutta ujommille oppilaille se on haastavaa. Draaman hyvä puoli on se, että vaikeaa asiaa voidaan käsitellä huumorin avulla. Draaman maailmassa käsiteltyjä asioita voidaan reflektoida yhdessä ja näin voidaan syventää oppilaiden kokemuksia ja saadaan uusia näkökulmia. Prosessidraamassa oppilaat oppivat kokemuksen ja reflektoinnin avulla kiusaamisesta ilmiönä, heidän empatiakykynsä kasvoi ja heidän sosiaaliset taitonsa kehittyivät. Prosessidraama on erittäin hyvä tapa käsitellä vaikeita asioita, kuten kiusaamista. Sen käyttöä tulisikin lisätä peruskoulussa