Elämäkertatutkimuksen suuntaviivoja narratiivisen elämäkertatutkimuksen metodologista tarkastelua

Tässä pro gradu -tutkielmassa monitieteisen elämäkertatutkimuksen perustaksi esitetään narratiivisuutta. Elämäkertatutkimus edellyttää monitieteistä näkökulmaa, minkä toteutuminen on mahdollista vasta, kun elämäkertatutkimuksesta tehdään aidosti narratiivista. Tutkielmassa pyritään nimensä mukaisesti luomaan elämäkertatutkimukselle suuntaviivoja toteuttamalla narratiivisen elämäkertatutkimuksen metodologista tarkastelua. Elämästä kertomisen ja elämäkertojen historian havaitaan olevan pitkä. Tutkielmassa tieteellinen elämäkertatutkimus jaetaan kolmeen historialliseen päävaiheeseen: moderniin, uuteen ja narratiiviseen vaiheeseen. Kolmen päävaiheen taustalta löydetään yli kaksituhatvuotinen elämäkertaperinteen muovautumisen kausi. Elämäkertaperinteen historiallisessa tarkastelussa havaitaan, että elämästä kertominen on sisältänyt moraalis-pedagogisen ulottuvuuden ihmisen kulttuurisen kehityksen varhaisvaiheista asti. Narratiivisen elämäkertatutkimuksen teoriapohjaa rakennetaan elämästä kertomisen ympärille. Muistin ja kielen osoitetaan olevan elämästä kertomisen perusedellytyksiä. Elämästä kertomisen havaitaan edellyttävän lisäksi ajallisuutta ja spatiaalisuutta, mihin perustuen aika ja paikka nostetaan tärkeimmiksi kerrottua elämää määrittäviksi tekijöiksi. Todellinen eletty elämä yhdistetään elämästä kertomiseen identiteetin käsitteen avulla. Tutkielmassa esitetään, että identiteetti rakentuu elämän ja kerronnan vuorovaikutuksessa. Elämästä kertomisen ikiaikaisuutta selitetään identiteetin ja kerronnan välisellä suhteella. Kertomuksen esitetään olevan erinomainen väline sekä kokemusten jakamiseen että identiteetin ilmaisemiseen. Elämäkertatutkimuksen aineisto jaetaan kolmeen päätyyppiin: omaelämäkertoihin, elämänkertomuksiin ja muuhun elämäkerralliseen lähdeaineistoon. Omaelämäkertoja saadaan aineistoksi keräämällä. Elämänkertomuksia on mahdollista hankkia elämäkertahaastattelun avulla. Muulla elämäkerrallisella lähdeaineistolla tarkoitetaan kaikkea sitä, mitä yksilön elämää koskien on saatavilla. Elämäkertatutkimuksen analyysi voidaan toteuttaa noudattamalla induktiivista, deduktiivista tai abduktiivista päättelyn logiikkaa. Päättelyn logiikat ja narratiivisen tutkimuksen analyysimenetelmät tuodaan tutkielmassa yhteen. Narratiivien analyysin ja narratiivisen analyysin esitetään sitovan yhteen elämäkertatutkimuksen perinteisiä näkemyksiä ja luovan niille kestävää teoreettista pohjaa. Eettisesti kestävän elämäkertatutkimuksen kehittäminen nostetaan yhdeksi tutkielman tärkeimmistä päämääristä. Elämäkertatutkimuksen esitetään perustuvan ihmissuhteisiin, minkä varaan eettisyyden pohdinta rakennetaan. Eettisyyden korostetaan oleva osa tutkimuksen jokaista vaihetta. Eettisesti kestävän elämäkertatutkimuksen toteuttamisen todetaan olevan haaste. Elämäkertatutkimuksen luotettavuutta tarkastellaan totuudenkaltaisuuden näkökulmasta. Elämäkertatutkimuksen tärkeimmiksi luotettavuustekijöiksi esitetään tutkijaa itseään sekä tiedeyhteisön ja yleisön suorittamaa kriittistä arviointia. Tarkempien luotettavuuskriteereiden puutetta selitetään tieteellisen keskustelun vähäisyydellä. Tieteenalojen rajat ylittävän keskustelun herättäminen voidaan nähdä yhtenä tutkielman tärkeimmistä päämääristä. Elämästä kertomisen merkityksen havaitaan olevan suuri myös postmodernissa maailmassa. Tähän liittyen tutkielmassa pohditaan elämän merkityksellisyyden kokemista kertomusten näkökulmasta. Lisäksi internetin osoitetaan muuttaneen elämästä kertomisen kulttuuria merkittävästi. Elämästä kertomisen luonteen esitetään olevan muovautumassa uudelleen. Maailman muuttuessa myös elämäkertatutkimuksen uskotaan muuttuvan