Epidemiological study on trends and characteristics of suicide among children and adolescents in Finland

Abstract Finnish youth suicide mortality is exceptionally high in international comparisons. This study investigated the epidemiology of child and adolescent (< 18 years) suicides in Finland, with a special focus on gender differences. Two data sets were employed. Data from the national Finnish Cause of Death Register was used to examine trends in the rates and methods of child and adolescent suicides in Finland in 1969–2012. The characteristics of 58 child and adolescent suicides, which occurred in the province of Oulu in Northern Finland between 1988 and 2012, were explored based on individual-level data extracted from documents pertaining to establishment of the cause of death in medicolegal autopsy investigations. The primary source of data was death certificates. Other sources included documents such as police investigation reports and the results of toxicological investigations. In addition, the suicide data was linked with the Finnish Hospital Discharge Register. After 1990, suicide rates generally decreased for males, but increased for females. Among females, hanging exceeded poisoning as the most common suicide method after 1990, whereas firearms were the most common method among males, until traffic suicides took the leading position for both genders during 2008–2012. Violent suicide methods of all types increased among females after 1990. Male firearm suicide rates were nearly three times higher in Northern Finland than in Southern Finland, while there was no regional difference in rates of suicide by other methods. 15% of male and 17% of female suicide victims in the province of Oulu had a history of previous psychiatric hospitalization. The discharge diagnoses were heterogeneous. Previous suicidality and self-cutting were more common among females than males. Half of all adolescents were under the influence of alcohol at the time of their death. The majority of the intoxicated adolescents committed suicide at night, during descending blood alcohol concentrations. A notable fall peak was observed in male firearm suicides. The increase in violent, i.e. more lethal, suicide methods among females is alarming, as females are known to have high rates of attempted suicide. The special characteristics of male firearm suicides in Northern Finland suggest the need for region-specific preventive measures. The high frequency of acute alcohol use in child and adolescent suicides warrants attention.Tiivistelmä Suomalaisnuorten itsemurhakuolleisuus on kansainvälisessä vertailussa korkea. Tässä epidemiologisessa tutkimuksessa selvitettiin alle 18-vuotiaiden suomalaislasten ja -nuorten itsemurhien erityispiirteitä. Tutkimuksessa käytettiin kahta aineistoa. Kansallisen kuolemansyyrekisterin avulla selvitettiin alaikäisten itsemurhakuolleisuutta ja itsemurhien tekotapojen muutoksia Suomessa vuosina 1969–2012. Empiirisen aineiston asiakirjat koskivat entisen Oulun läänin alueella vuosina 1988–2012 itsemurhan tehneiden 58 alaikäisen oikeuslääketieteellistä kuolemansyyn selvittämistä. Aineiston perustiedot koottiin kuolintodistuksista. Lisäksi tietoja poimittiin muista kuolemansyyn selvittämisasiakirjoista, kuten poliisin tutkintapöytäkirjoista ja oikeuskemiallisista tutkimustuloksista. Aineistoon liitettiin myös hoitoilmoitusrekisteritietoja. 1990-luvun alusta lähtien poikien itsemurhat ovat vähentyneet ja tyttöjen lisääntyneet. Tytöillä hirttäytyminen ohitti myrkyttäytymisen yleisimpänä itsemurhan tekotapana vuoden 1990 jälkeen. Pojilla ampuminen oli yleisin itsemurhamenetelmä koko tutkimusjakson ajan, kunnes liikenneitsemurhat nousivat yleisimmäksi tekotavaksi molemmilla sukupuolilla vuosina 2008–2012. Väkivaltaisten itsemurhan tekotapojen käyttö on lisääntynyt tytöillä vuodesta 1990 lähtien. Poikien ampumisitsemurhakuolleisuus oli Pohjois-Suomessa lähes kolminkertainen muuhun Suomeen verrattuna. Vastaavaa alueellista eroa ei ollut muissa tekotavoissa. Oulun läänin alueella itsemurhan tehneistä pojista 15 % ja tytöistä 17 % oli ollut psykiatrisessa osastohoidossa ennen itsemurhaa. Diagnoosit olivat heterogeenisiä. Aiempi itsetuhoisuus ja viiltely oli yleisempää tytöillä kuin pojilla. Puolet alaikäisistä oli ollut humalassa itsemurhahetkellä. Suurin osa päihtyneenä tehdyistä itsemurhista tapahtui laskuhumalassa yöaikaan. Poikien ampumisitsemurhat olivat yleisempiä syksyllä kuin muina vuodenaikoina. Väkivaltaisten eli tappavampien itsemurhamenetelmien lisääntyminen tytöillä on huolestuttavaa, koska tyttöjen itsemurhayritysten tiedetään olevan yleisiä. Itsemurhien ehkäisyssä tulisi huomioida alueelliset erityispiirteet, joita tässä tutkimuksessa havaittiin poikien ampumisitsemurhissa Pohjois-Suomessa. Päihtyneenä tehtyjen itsemurhien suuri osuus alaikäisillä korostaa nuorten alkoholinkäytön vähentämisen merkitystä