Kaavoitus – suunnittelua?:suunnittelun patologioita maankäyttö- ja rakennuslain sovelluksissa

Abstract In this book, a theoretical approach for the examination of planning practices from the pragmatist viewpoint is developed. The relationship between planning activity and representations produced within it is seen as paradoxical, having a tendency to gain pathological aspects in local governments. In pathological planning, inappropriate and counterproductive references to planning problems, opportunities and goals are unintentionally made. It is contradictory activity developed into a routine. This approach enables one to reveal contradictions and inconsistencies in planning practices that apply the Finnish Land-use and Building Code. The core dilemma behind these contradictions is the confusion made in the Code between planning and zoning. The Code sets high standards on planning as regards such issues as sustainable development and inclusiveness of planning processes, as well as safety, security and comfort of the built environment, but when legal issues are involved, the context of zoning takes over planning matters, turning them into problems of legal administration of land ownership relations. The legal dealings of planning appear as planning issues, while they, in fact, have been transformed into zoning issues. Planning practices that apply the new Land-use and Building Code are only taking shape. The spirit of the Code entails reflectivity of planning - a planning culture for the participants' mutual recognition of new opportunities to realize the Code's principles, not forgetting the systemic limitations of the Code in safeguarding planning attempting to live up to the Code's own principles.Tiivistelmä Kirjassa kehitellään teoriaa maankäytön suunnittelukäytäntöjen tarkastelemiseksi pragmatistisesta näkökulmasta. Suunnittelutoiminnan ja siinä tuotettujen kuvausten välillä nähdään vallitsevan paradoksaalinen suhde, jonka taipumuksena on saada patologisia muotoja kuntaorganisaatioissa. Patologisessa suunnittelussa suunnitteluongelmia, mahdollisuuksia ja tavoitteita ilmaistaan epätarkoituksenmukaisesti ja todellisten toimintaedellytysten vastaisesti ilman, että huomattaisiin näin tehtävän. Se on rutiiniksi muodostunutta ristiriitaista toimintaa. Tämä näkökulma mahdollistaa maankäyttö- ja rakennuslakiin liittyvien ristiriitojen ja epäjohdonmukaisuuksien paljastamisen lakia soveltavien suunnittelukäytäntöjen tasolla. Ristiriidat tiivistyvät siihen, että laissa ei tehdä eroa kaavoituksen ja maankäytön suunnittelun välillä. Laki asettaa yleviä suunnittelutavoitteita, mm. kestävän kehityksen, suunnittelun vuorovaikutteisuuden sekä terveellisyyden, turvallisuuden ja viihtyisyyden osalta, mutta kun suunnittelun ongelmiin liittyy laillisuuskysymyksiä, ne muuttuvat kaavoituksen ongelmiksi - ongelmiksi maan ja kiinteistöjen hallintasuhteiden oikeudellisissa järjestelyissä. Suunnittelun laillisuuskysymykset näyttäytyvät suunnittelukysymyksinä, vaikka ne itse asiassa muuntuvat kaavoituskysymyksiksi. Uutta lakia soveltavat suunnittelukäytännöt ovat vasta muotoutumassa. Maankäyttö- ja rakennuslain hengen toteuttamiseksi tarvitaan reflektiivistä suunnittelua - suunnittelun toimintakulttuuria, jonka puitteissa voidaan tiedostaa lain tarjoamat mahdollisuudet lain tavoitteiden mukaiselle suunnittelulle mutta myös lain omat systeemiset rajoitteet tavoitteittensa mukaisen suunnittelutoiminnan turvaajana