On the Optical and Radiative Properties of Atmospheric Aerosols at a Subarctic Site in Finnish Lapland

Atmospheric aerosols are of great importance since they affect the sun radiation directly by scattering it back to space and by absorbing the radiation energy. Indirectly, they contribute to cloud formation by acting as cloud con densation nuclei. Aerosols also cause harmful health effects such as lung cancer and cardiovascular diseases. There is a demand of measurement data of aerosols from areas in the absence of regional pollution sources. In this study, the optical and radiative properties of aerosols have been investigated based on the optical and microphysi cal data obtained over three-year period at Finnish subarctic site Pallas. The scattering coefficient at 550 nm, with total average of 7.1 ± 8.6 Mm-1, had a clear seasonal cycle with an autumn minimum and a 4 − 5 times higher summer maximum. Most of the scattering was caused by submicron aerosols, which was pronounced during late summer and autumn. The Ångström exponent also had a clear seasonal pattern, with its maximum values in late summer and minimum values during wintertime. The highest hemispheric backscattering fraction values were ob served in autumn, suggesting the domination by ultrafine particles. A cluster analysis applied to the aerosol data concluded the most polluted trajectory patterns representing air masses mostly from the Kola Peninsula, Scandina via and Russia, while the cleanest air was originating from the Arctic Ocean. Natural boreal forest contributes to aerosol formation by emitting gases which acts as precursor for biogenic secondary organic aerosols. Originated from clean marine type region, the aerosol gathers forestal characteristics when passing over the natural boreal forest in summer. The contribution of natural boreal forest aerosols to the direct radiative effect (DRE) was -(0.37− 0.74) Wm-2. Global estimate of DRE due to boreal forest is smaller than DRE owing to sea salt or dust aerosols.Ilmakehän aerosolit sirottavat auringosta tulevaa säteilyä takaisin avaruuteen ja absorboivat säteilyenergiaa. Ne vaikuttavat epäsuorasti osallistumalla pilvien muodostukseen toimimalla pilvipisaroiden tiivistymisytiminä. Aero soleilla on haitallisia terveysvaikutuksia, joita ovat mm. keuhkosyöpä sekä sydän- ja verisuonisairaudet. Aero solien mittaustuloksia tarvitaan alueilta, joilla ei ole alueellisia ilmansaasteiden päästölähteitä. Tässä tutkimukses sa aerosolien optisia ja säteilyyn liittyviä ominaisuuksia mitattiin kolmen vuoden ajan subarktisella mittausasemal la Pallaksella. Sirontakerroimella (550nm), keskiarvoltaan 7.1 ± 8.6 Mm-1, havaittiin selkeä vuodenaikaisvaihtelu, jossa syksyisin esiintyy minimi. Kesäisin arvot ovat 4 - 5 kertaa tavanomaista korkeampia. Sironta aiheutuu suu rimmaksi osaksi alle 1 mikrometrin suuruisista hiukkasista, joita esiintyy varsinkin myöhäiskesällä ja syksyllä. Myös Ångström -eksponentilla havaittiin vuodenaikaisvaihtelu, niin että maksimiarvot ajoittuivat myöhäiskesään ja minimiarvot talvisaikaan. Syksyisin mitattiin korkeimmat takaisinsirontasuhteen arvot, mistä voidaan päätellä ae rosolin painottuneen ultrahienoihin partikkeleihin tuona vuodenaikana. Klusterianalyysin perusteella saastuneim mat ilmamassat olivat peräisin Kuolan niemimaalta, Skandinaviasta sekä Venäjältä, puhtaimmat sen sijaan Poh joiselta jäämereltä. Luonnollinen boreaalinen metsävyöhyke osallistuu hiukkasten muodostumiseen emittoimalla kaasuja, jotka toimivat biogeenisten sekundääristen aerosolien prekursoreina. Puhtaalta merelliseltä vyöhykkeeltä peräisin oleva aerosoli tempaa mukaansa näitä kaasuja kulkiessaan em. metsävyöhykkeen ylitse keväisin. Luon nollisen boreaalisen metsävyöhykkeen muodostaman aerosolin osuudeksi suoralle säteilyvaikutukselle DRE saatiin tulos -(0.37− 0.74) Wm-2. Globaalisti tarkasteltuna boreaalisen metsän aiheuttama DRE on pienempi kuin merisuolan tai pölyaerosolin aiheuttama.peerReviewe