Strengthening the sense of belonging through encounters : 5-year-old children's experiences of social participation

Tämän maisterintutkielman tarkoituksena oli selvittää lasten sosiaalisen osallisuuden kokemuksia päiväkodissa. Lasten osallisuus on ollut varhaiskasvatuksessa pitkään niin keskustelunaiheena kuin tutkimusten kohteena. Siitä huolimatta päiväkotien arjessa on edelleen havaittavissa toisistaan poikkeavia osallisuuden tulkintoja sekä erilaisia käytäntöjä liittyen osallisuuden edistämiseen. Ohjaavissa asiakirjoissa osallisuus korostuu lapsen oikeutena osallistua ja vaikuttaa, jolloin osallisuus saatetaan nähdä irrallisena, yksittäisissä hetkissä suoritettavana tehtävänä. Sosiaalisen osallisuuden näkökulma antaa mahdollisuuden tarkastella osallisuutta lasten oikeutena tulla kohdatuksi ja kuulua yhteisöönsä. Tutkielma on laadullinen ja perustuu lapsinäkökulmaiseen tutkimusotteeseen. Tutkimusaineisto koostuu viisivuotiaiden lasten tuottamista kertomuksista, jotka syntyivät yhteisissä keskusteluissa tutkijan kanssa. Kertomusten visuaalisena tukena käytettiin lasten aiemmin ottamia valokuvia päiväkodin toiminnasta. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin sekä kertomusten analyysia että kerronnallista analyysia. Lasten kertomusten perusteella voidaan todeta, että kokemukset sosiaalisesta osallisuudesta eivät vaadi varhaiskasvatuksen arjessa monimutkaisia tai haastavasti toteuttavissa olevia asioita. Yhteiset leikit, kaverit sekä toiminnallisuus osoittautuivat lapsille merkityksellisiksi asioiksi yhteenkuuluvuuden rakentumisessa. Kertomuksista kävi ilmi, että osa lapsista kaipaa vuorovaikutustilanteissa aikuisen tukea, vaikka eivät osaa sitä pyytää. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sosiaalisen osallisuuden toteutuminen edellyttää lapsilähtöistä ympäristöä, jossa varhaiskasvatuksen työntekijät tukevat lasten vertaisvuorovaikutusta ja aloitteita sekä huomioivat lasten yksilölliset edellytykset kuulua yhteisöönsä.The aim of this Master´s thesis was to study children’s experiences in social participation in day care centers. Children’s participation has long been discussed and researched in early childhood education. However, there are differences in how children’s participation is seen and promoted. Participation can be seen as some separate special tasks implemented at certain times. Social participation gives an opportunity to study participation as a way for a child to be encountered and to be part of his or her own community. This study follows the principles of qualitative research and is made by using child-perspective methods. The 5-year-old children were interviewed by the researcher and their stories are the basis of this study. The children had taken pictures of their days in the day care center and these pictures were shown to them during the interviews to help them talk about the events. The material was analyzed by interpreting the stories themselves and by using narrative analysis. Based on the children’s stories the experience of social participation does not require complicated things that are hard to implement. Children feel that they belong to a group through playing and interacting with friends. The stories showed that some children need adults’ support when interacting with their peers, although those children are not always able to express their need. As a conclusion it can be stated that social participation requires a child-friendly environment where the early childhood educators respond to children’s initiatives, support peer interaction and promote children’s individual abilities to belong to their community