Esinefragmentteja hartaudellisesta menneisyydestä. Puiset polykromiveistokset Turun hiippakunnassa pitkällä 1300-luvulla

The dissertation research deals with polychrome sculptures acquired for churches in the Diocese of Turku in mainland Finland around 1250-1400. The knowledge of this earlier ecclesiastical art preserved in Finland is largely based on studies carried out in the 1960s and earlier. The dissertation research will survey the surviving sculptures and, on this basis, update our understanding of the sculptures' materials, subjects, origins and uses. The mapping work resulted in the discovery of 109 polychrome sculptures and their fragments. Around half of the sculptures are in the collections of professionally run museums, while the other half are in the possession of Evangelical Lutheran parishes and local associations, for example. The survey reveals a wide variation in the condition and storage conditions of the sculptures, especially in the parishes. During their long life, sculptures have been broken up or altered, for example by carving and painting. Parts of the sculpture may have been separated and not identified. In addition, the storage spaces in abandoned churches, for example, are unheated and dirty. Through careful close examination and comparative stylistic analysis, as well as a variety of technical and scientific methods, the research will provide new insights into the physical characteristics of the sculptures and the processes of change. The methods used include microscopic examination of wood material, elemental analysis of color pigments, various imaging studies and radiocarbon dating. In each of the case studies presented in the research articles, the range of methods differed. The dissertation highlights sources of error in previous research. These include misidentified wood species and incomplete observations on the coloring or carved details of carvings. For example, many carvings were identified as being made of birch and therefore interpreted as products of local workshops. However, research shows that these carvings are made of alder or linden. The study of the polychromy of the crucifixes in the material reveals the importance of color details in the visual composition of the sculpture and in conveying its content. The dissertation also raises the debate about the possible reliquary nature of the sculptures: an imaging study revealed an object with organic material underneath placed inside the head of the sculpture of the Unknown Saint of Nousiainen. Challenges in the study of medieval polychrome sculptures include their inaccessibility and the multiple ownership and possession relationships. Research must also take into account the fragility of the sculptures, ethical issues related to the use of invasive methods and threats to their preservation. On the other hand, the dissertation research highlights the material and visual richness and potential of the sculptures preserved in Finland as a source of research.Väitöstutkimus käsittelee Turun hiippakunnan Manner-Suomen alueella sijaitseviin kirkkoihin n. 1250–1400 hankittuja polykromiveistoksia. Tähän varhaisempaan Suomessa säilyneeseen kirkolliseen taiteeseen liittyvä tietämys perustuu pitkälti 1960-luvulla ja sitä aiemmin tehtyihin tutkimuksiin. Väitöstutkimuksessa kartoitetaan säilyneet veistokset ja päivitetään tämän pohjalta veistosten valmistusmateriaaleihin, kuva-aiheisiin sekä alkuperään ja käyttötarkoitukseen liittyviä käsityksiä. Kartoitustyön tuloksena löytyi 109 polykromiveistosta ja niiden fragmenttia. Noin puolet veistoksista kuuluu ammatillisesti hoidettujen museoiden kokoelmiin, toinen puoli on evankelisluterilaisten seurakuntien ja esimerkiksi kotiseutuyhdistysten hallussa. Kartoitus tuo esiin veistosten kunnon ja säilytysolosuhteiden suuren vaihtelun erityisesti seurakunnissa. Veistosfiguurit ovat pitkän elinkaarensa aikana hajonneet osiin tai niitä on muutettu esimerkiksi veistämällä ja maalaamalla. Veistoksen osat ovat saattaneet joutua erilleen eikä niitä ole tällöin tunnistettu. Lisäksi säilytystilat ovat esimerkiksi autiokirkoissa lämmittämättömiä ja likaisia. Huolellisen lähitarkastelun ja vertailevan tyylianalyysin sekä erilaisten teknisten ja luonnontieteellisten menetelmien avulla tutkimuksessa tuotetaan uutta tietoa veistosten fyysisistä ominaisuuksista ja muuttumisen prosesseista. Tutkimuksessa käytettäviä menetelmiä ovat muun muassa puuaineen mikroskooppitutkimus, väripigmenttien alkuaineanalyysi, erilaiset kuvantamistutkimukset sekä radiohiiliajoittaminen. Tutkimusartikkeleissa esitellyissä kussakin tapaustutkimuksessa menetelmävalikoima oli erilainen. Väitöstutkimus nostaa esiin aikaisemman tutkimuksen virhelähteitä. Näitä ovat esimerkiksi väärin määritetyt puulajit ja veistosten väritykseen tai veistettyihin yksityiskohtiin liittyvät puutteelliset havainnot. Monet veistokset on esimerkiksi määritetty koivusta valmistetuiksi ja tulkittu siksi paikallisten työhuoneiden tuotteiksi. Tutkimus kuitenkin osoittaa näiden veistosten olevan leppää tai lehmusta. Aineistoon kuuluvien krusifiksien polykromian tutkimus tuo oleellisella tavalla esiin värityksen yksityiskohtein merkityksen veistoksen visuaalisessa kokonaisuudessa ja sisällön välittäjänä. Väitöstutkimus nostaa lisäksi keskusteluun veistosten mahdollisen relikvaarioluonteen: kuvantamistutkimuksessa havaittiin Nousiaisten tuntematon pyhimys -veistoksen pään sisälle asetettu esine ja sen alla orgaanista materiaalia. Keskiaikaisten polykromiveistosten tutkimuksen haasteita ovat veistosten vaikea saavutettavuus ja moninaiset hallinta- ja omistussuhteet. Tutkimuksessa on myös otettava huomioon veistosten hauraus, kajoaviin menetelmiin liittyvät eettiset kysymykset sekä veistosten säilymiseen liittyvät uhat. Väitöstutkimus nostaa toisaalta esiin Suomessa säilyneiden veistosten materiaalisen ja visuaalisen rikkauden sekä potentiaalin tutkimuksen lähteenä