Banks, non-bank funding sources and the allocation of credit to firms

This dissertation consists of three essays on firms' funding sources and funding conditions. The impact of capital reform on credit conditions, the economic impact of shocks to credit conditions and hypotheses over the misallocation of capital towards unproductive uses are covered using econometric techniques. The first essay considers the extent to which the credit conditions of firms exposed to Basel II capital regulation through their main banking relationship differed from those of firms unexposed to the reform. A key finding is that exposed firms faced a much higher likelihood of facing credit constraints over 2007-2010, particularly when the sample is adjusted for the demand by firms for bank credit. The deterioration is identified to mostly come in the form of an increase in the cost of credit (margins and fees) and, to a lesser extent, the volume of lending (including maturity). At least three-quarters of the difference is attributed to the procyclicality of capital regulation under Basel II, while the results also suggest that banks shifted their portfolios towards low-risk assets and away from riskier customers. The second essay considers the impact of changes in credit conditions on real economy outcomes. Using an instrumental variable estimation approach, the key finding is that, with the exception of employment, credit constraints played little role in firms' decisions and in turn, the GDP contraction in Finland 2009. The results are consistent with anecdotal evidence of Finnish firms being heavily affected by the collapse in global demand, with funding conditions remaining relatively unaffected particularly compared to many other European countries. Evidence of a relationship between a deterioration in credit conditions and a decline in employment makes intuitive sense: payroll is met with working capital and hence cashflow issues are likely to influence hiring and firing decisions, particularly in the context of predetermined collective bargaining agreements. The third essay considers zombie firms --- that is, mature, unprofitable firms that remain in the market --- and their funding sources. The literature has emphasised the role of bank funding as the main reason for zombie survival, with this conclusion being made despite no comparative analysis of the sources of external finance for zombie firms. The third essay provides the first analysis of that sort using Finnish data. The results find a key role for owners (i.e. equity funders) in keeping zombies alive in the (often correct) anticipation of the firm recovering. This result is robust to various measurement and specification issues. Although funding by banks is found to be associated with an increase in zombie lifetime, equity funding and public funding sources are found to decrease the exit rate out of zombie status by substantially more than banks.Tämä väitöskirja koostuu johdantoluvusta sekä kolmesta esseestä, joissa tarkastellaan yritysten rahoittajia ja rahoitusolosuhteita. Pankkisektorin pääomauudistuksien vaikutuksia yritysten rahoitusolosuhteisiin, rahoitusolosuhteisiin kohdistuvien sokkien taloudellisia vaikutuksia ja hypoteeseja rahoituksen virheellisestä kohdentamisesta tuottamattomaan käyttöön tutkitaan ekonometrisin menetelmillä. Ensimmäisessä esseessä tarkastellaan, missä määrin niiden yritysten, joihin Basel II -vakavaraisuussääntely yritysten tärkeimpien pankkisuhteiden vuoksi vaikuttaa, rahoitusolosuhteet poikkesivat sellaisten yritysten rahoitusolosuhteista, joihin uudistus ei kohdistunut. Keskeinen havainto on, että sääntelyn alaisilla yrityksillä oli paljon suurempi todennäköisyys kohdata luottorajoitteita vuosina 2007–2010, erityisesti kun otosta mukautetaan yritysten pankkirahoituksen kysynnän mukaan. Heikkeneminen ilmenee pääasiassa luottokustannusten nousuna ja vähemmässä määrin luotonannon määrän vähenemisenä. Vähintään kolme neljäsosaa erosta johtuu Basel II -sopimuksen mukaisen pääoman sääntelyn myötäsyklisyydestä. Tulokset myös viittaavat siihen, että pankit muuttivat lainasalkkujaan ja luopuivat riskialttiimmista asiakkaista. Toisessa esseessä tarkastellaan rahoitusolosuhteiden muutosten vaikutuksia reaalitalouteen. Keskeinen havainto on, että työllisyyttä lukuun ottamatta rahoitusolosuhteiden heikkenemisellä ei juurikaan ollut vaikutusta yritysten päätöksentekoon ja siten BKT:n supistumiseen Suomessa vuonna 2009. Tulokset tukevat havaintoja, joiden mukaan globaalin kysynnän romahdus vaikutti voimakkaasti suomalaisiin yrityksiin, kun taas rahoitusolot pysyivät suhteellisen muuttumattomina, varsinkin moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna. Rahoitusolosuhteiden ja työllisyyden välinen suhde on intuitiivinen: palkanlaskentaan vastataan käyttöpääomalla, joten kassavirtaongelmat vaikuttavat todennäköisesti työhönotto- ja irtisanomispäätöksiin etenkin maissa, joissa työehtosopimukset pitkälti määräävät palkkakehityksen. Kolmannessa esseessä tarkastellaan zombie-yrityksiä – eli kannattamattomia yrityksiä, jotka pysyvät markkinoilla – ja niiden rahoituslähteitä. Kirjallisuudessa korostetaan pankkirahoituksen roolia zombiyritysten selviytymisen tärkeimpänä selittäjänä, vaikka zombiyritysten ulkoisen rahoituksen lähteistä ei ole aiemmin tehty vertailevaa analyysiä. Vertaileva analyysi suomalaisten zombiyritysten rahoituslähteistä osoittaa, että yritysten omistajilla on tärkeä rooli zombien hengissä pitämisessä ja että zombiyritykset usein toipuvat. Vaikka pankkirahoitus myötävaikuttaa zombiyritysten eliniän pidentämiseen, on oman pääoman ja julkisen rahoituksen vaikutus zombiaseman säilymiseen huomattavasti suurempi kuin pankkirahoituksen