Functional characterization of a specific L-arabitol transporter and a broad-spectrum sugar transporter from Aspergillus niger in Saccharomyces cerevisiae

Aspergillus niger on kotelosieni, joka on tunnettu kyvystään hajottaa kasvibiomassan polysakkarideja. A. niger -sieneltä on tunnistettu 86 sokerinkuljettajaa, joista vain 10 on tarkemmin karakterisoitu. Sokerinkuljettajaproteiinit ovat tärkeitä sienille, koska ne mahdollistavat tehokkaan sokerien hyödyntämisen aineenvaihdunnassa ja siten kasvibiomassan hajotuksen. Lisäksi sokerinkuljettajia voidaan hyödyntää erilaisissa bioteknologisissa sovelluksissa. L-arabinoosi on kasvibiomassassa esiintyvä pentoosisokeri, jota A. niger pystyy hyödyntämään pentoosikataboliareitin (PCP, engl. pentose catabolic pathway) avulla. Äskettäin A. niger -sienestä löydettiin LatA-sokerinkuljettaja, joka pystyy kuljettamaan PCP:n välituotetta L-arabitolia sienisoluihin. L-arabitoli on ksylitolin kaltainen polyoli, jota voidaan käyttää esimerkiksi vähäkalorisena makeutusaineena elintarviketeollisuudessa. Vaikka A. niger -sienen LatA on aiemmin osoittautunut spesifiseksi L-arabitolille in vivo, sen toimintaa ei ole vielä kuvattu in vitro. Tässä tutkimuksessa karakterisoitiin A. niger -sienen kaksi mahdollista L-arabitolin kuljettajaproteiinia, LatA ja julkaisematon 9364, in vitro Saccharomyces cerevisiae -leivinhiivassa. Tutkimuksessa käytettiin muokattavana kantana S. cerevisiae IMK1010 -kantaa, jolta on poistettu kaikki heksoosi- ja disakkaridikuljettajaproteiinit sekä disakkaridihydrolaasit, sekä kyseisestä kannasta edelleen muokattuja disakkari-polyoli- ja pentoosimetaboliakantoja, jotka sisälsivät maltoosin, sakkaroosin, sorbitolin, mannitolin, ksyloosin ja arabinoosin metaboliareitit. Kannat mahdollistivat A. niger LatA ja 9364 -sokerinkuljettajille kontrolloidun tutkimusympäristön. Sokerinkuljettajien sokerispesifisyyttä testattiin kahdella eri kasvukokeella kiinteällä alustalla kaikilla kannoilla ja liuoksessa IMK1010-kannalla. Kokeissa käytettiin D-glukoosi, D-fruktoosi ja D-mannoosi heksooseja, D-ksyloosi ja L-arabinoosi pentooseja, maltoosi ja sakkaroosi disakkarideja sekä D-mannitoli ja D-sorbitoli polyoleja. LatA-sokerinkuljettajan spesifisyyttä L-arabitolille tutkittiin lisäksi häviämiskokeen avulla, jossa mitattiin kyseisen polyolin häviämistä liuoskasvualustasta. Tutkimuksessa saatiin onnistuneesti rakennettua yhteensä neljä eri yhdistelmägeenikonstruktia: sokerinkuljettajia koodavat geenikonstruktit ja vihreän fluoresoivan proteiinin (GFP, engl. green fluorecent protein) geenifuusiokonstruktit, joilla tukittiin kasvukokeiden lisäksi sokerinkuljettajien paikantumista solukalvoihin. Lisäksi tutkimuksessa tuotettiin 21 eri transformanttihiivakantaa. GFP-yhdistelmägeenikonstruktien sisältämissä kannoissa sokerinkuljettajat paikantuivat onnistuneesti solukalvoihin, mikä osoitti, että sokerinkuljettajilla oli todennäköisesti kuljetuskapasiteettia ilmentyessään heterologisesti. Kasvukokeen perusteella A. niger 9364 kuljetti testattuja heksooseja ja maltoosia, mutta ei pentooseja, disakkarideja eikä D-sorbitoli ja D-mannitoli polyoleja. A. niger LatA ei kasvukokeen perusteella odotetusti kuljettanut mitään testatuista sokereista, mikä kertoo sen spesifisyydestä L-arabitoli polyolille. Häviämiskokeessa LatA ei kuitenkaan odotusten vastaisesti kuljettanut L-arabitolia. Polyolit voivat suurissa määrissä olla myrkyllisiä hiivasoluille ja monet niistä toimivat solujen osmoottisen paineen säätelijöinä, jolloin sokerinkuljettajien kuljetuskapasiteetti voi alentua. Tulevaisuudessa sokerinkuljettajien toimintaa voidaan testata häviämiskokeessa useammassa eri sokerikonsentraatiossa ja pH:ssa tai rakentaa L-arabitoli-metaboliakanta, jonka avulla voidaan tutkia sokerispesifisyyttä häviämiskokeen sijaan kasvukokeella. Tutkimus antoi täysin uutta tietoa A. niger 9364 -sokerinkuljettajan sekä lisätietoa A. niger LatA -sokerinkuljettajan sokerispesifisyydestä. LatA- ja 9364-sokerinkuljettajia voidaan tulevaisuudessa käyttää erilaisissa bioteknologisissa sovelluksissa.Aspergillus niger is a filamentous fungus that is known for its ability to degrade plant biomass polysaccharides. A total of 86 sugar transporters have been identified in A. niger, but only 10 of them have been thoroughly characterized. Sugar transporter proteins are crucial for fungi as they enable efficient utilization of sugars in their metabolism and therefore breakdown of plant biomass. Additionally, sugar transporters can be used in various biotechnological applications. L-arabinose is a pentose sugar present in plant biomass and A. niger can utilize it through the pentose catabolic pathway (PCP). Recently, a sugar transporter LatA was identified from A. niger, capable of transporting the PCP intermediate product L-arabitol into fungal cells. L-arabitol is a polyol similar to xylitol and can be used as a low-calorie sweetener in food and beverage industries. Although A. niger LatA has previously been shown to be specific to L-arabitol in vivo, its in vitro functional activity has not yet been described. This study aimed to in vitro characterize two potential L-arabitol transporters from A. niger, LatA and unpublished 9364, using the yeast Saccharomyces cerevisiae. As a platform strain, we used S. cerevisiae IMK1010 that is devoid of all hexose and disaccharide transporters, as well as disaccharide hydrolases. In addition, we used a disaccharide-polyol and a pentose metabolic strain which were generated from the IMK1010 strain. The metabolic strains carried pathways for maltose, saccharose, sorbitol and mannitol, and xylose and arabinose, respectively. This provided a controlled research environment for studying A. niger LatA and 9364 transporters. The sugar specificity of the transporters was tested through two different growth experiments on solid media with all the strains and in liquid media with IMK1010 strains. The tested sugars included D-glucose, D-fructose and D-mannose hexoses, D-xylose and L-arabinose pentoses, maltose and sucrose disaccharides, and D-mannitol and D-sorbitol polyols. In addition, LatA was examined through a disappearance assay, measuring the loss of sugar from the liquid growth medium. Altogether four different combination gene constructs, green fluorescent protein (GFP) gene fusions and plain sugar transporter gene constructs were successfully engineered and 21 different transformant yeast strains produced for this study. GFP gene fusions, were in addition to growth experiments, used to study the localization of the sugar transporters to the cell membrane. In strains containing combination gene constructs encoding sugar transporters and GFP, the sugar transporters were successfully localized to the cell membrane, showing already that the transporters potentially have transport activity in the heterologous expression system. Based on the results, A. niger 9364 transported the tested hexoses and maltose in the growth experiments but did not transport tested pentoses, disaccharides or D-mannitol and D-sorbitol polyols. As expected, A. niger LatA did not transport any of the tested sugars, confirming its specificity to L-arabitol polyol. However, in the disappearance assay LatA unexpectedly did not transport L-arabitol. This might be due to the possible toxicity of the polyols in high concentrations to yeast cells and many of them also serve as regulators of osmotic pressure in cells, which may lower the transport capacity of the sugar transporters. In the future the function of the transporters can be tested in different sugar concentrations and pH in disappearance assay. Alternatively, a L-arabitol metabolic strain could be constructed to investigate sugar specificity using the growth experiment instead of the disappearance assay. The study provided new information of A. niger 9364 and further insights into the sugar specificity of A. niger LatA. These sugar transporters could be used in various biotechnological applications in the future