Termien selittäminen ja erilaiset käsitejärjestelmät mielenterveys- ja päihdetyön oppikirjoissa

Tutkielma käsittelee mielenterveys- ja päihdetyön hoitajainkoulutuksen oppikirjojen termejä. Tavoitteena on selvittää, millaisia käsitejärjestelmiä tutkimissani oppikirjoissa esiintyy. Työssä tutkitaan myös sitä, millä tavoilla termejä selitetään ja mitä selityksissä esiintyvät modaali-ilmaukset kertovat. Tarkasteluun on valikoitunut 13 yleisimmin mielenterveys- ja päihdetyössä vastaantulevaa termiä, joista osa on diagnoosinimikkeitä ja osa hoitotyöhön liittyviä käsitteitä. Tutkimuksen ote on vertaileva, joten siinä hyödynnetään sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Diskurssintutkimusta yhdistellään perinteiseen terminologiaan sekä terminologian uudempiin suuntauksiin. Tutkielman taustalla on ajatus kognitiivisesta kieliopista ja kielenkäytön kontekstisidonnaisuudesta. Keskeisimpiä käsitteitä työssä ovat diskurssiyhteisö, käsitejärjestelmä ja toimintokuvio. Analyysin perusteella voidaan todeta, että oppikirjoissa on sekä eroja että yhtäläisyyksiä termistössä ja sen selittämisessä. Kummassakin teoksessa termien välillä esiintyy hierarkkisia suhteita, koostumussuhteita sekä funktiosuhteita. Kummassakin teoksessa termejä selitetään eniten sellaisilla toimintokuvioilla, joissa selitys lähtee liikkeelle termistä, eli termi esitetään uutena tietona lukijalle. Näitä kuvioita kutsutaan tarkentamiskuvioiksi. Eroa sen sijaan on siinä, missä määrin termejä selitetään nimeämis- ja jaottelukuvioiden kautta: toinen teos hyödyntää enemmän nimeämiskuvioita, ja toinen taas enemmän jaottelukuvioita. Termien selityksissä esiintyvät modaali-ilmaukset voidaan jakaa kolmeen tyyppiin. Voida + A-infinitiivi -rakennetta esiintyy eniten diagnoosinimikkeiden selityksissä oirekuvauksissa. Voidaan + A-infinitiivi -rakenne taas kaiuttaa ennen kaikkea diskurssiyhteisön ääntä ja asettaa diskurssiyhteisön auktoriteettiasemaan lukijaan nähden. Nesessiivirakenteita esiintyy vain toisessa teoksessa, ja niiden tarkoitus on esittää, kuinka tulevan hoitajan on työssään toimittava. Tutkimustulokset antavat tietoa hoitajainkoulutuksen oppikirjojen termeistä sekä niiden esittämistavoista. Samalla saadaan tietoa siitä, millä tavoin ne kaiuttavat diskurssiyhteisön ääntä ja osaltaan sosiaalistavat opiskelijaa osaksi tuota diskurssiyhteisöä. Tutkimustuloksia on mahdollista hyödyntää jatkotutkimuksissa: on mahdollista tutkia esimerkiksi laajempaa termijoukkoa vastaavista oppikirjoista. Lisäksi tämän tutkimuksen tuloksista voi olla hyötyä oppikirjailijoille tai hoitoalalla työskenteleville henkilöille, jotka ovat kiinnostuneita termeistä ja vuorovaikutuksesta ja haluavat kehittää työtään näiltä osin