Resilienssi periferiassa: Mitä toimijuusnäkökulmalla on annettavana

Tutkimus käsittelee alueellisen taloudellisen resilienssin ja toimijuuden välistä suhdetta. Alueellinen resilienssi on herättänyt talousmaantieteessä paljon kiinnostusta erityisesti vuoden 2008 taantuman jälkeen. Resilienssitutkimuksessa on kuitenkin keskitytty lähinnä rakenteellisiin näkökulmiin, ja toimijuuden rooli on jäänyt vähemmälle huomiolle. Suunnitelmallinen inhimillinen toiminta voi vaikuttaa aluekehitykseen erityisesti kriisitilanteessa. Talouskriisit ovat tyypillisesti kriittisiä vaiheita, joissa erilaiset kehityspolut ovat mahdollisia ja joissa valinnoilla, strategioilla ja toimenpiteillä voi olla ratkaiseva vaikutus. Olemme kiinnostuneita muutostoimijuuden vaikutuksesta resilienssiin, erityisesti alueelliseen sopeutumiskykyyn. Erityyppisillä muutostoimijuuden muodoilla on omat roolinsa alueellisen selviytymiskyvyn rakentamisessa. Innovatiiviset yrittäjät muuttavat tai luovat uutta taloudellista toimintaa uuden tiedon ja resurssien avulla. Institutionaaliset yrittäjät haastavat ja muuttavat olemassa olevia sääntöjä ja käytäntöjä tai pyrkivät luomaan uusia. Paikkajohtajat koordinoivat ja mobilisoivat toimijoita ja resursseja yhteisiin tavoitteisiin. Alueellisen resilienssin rakentuminen edellyttää tätä "muutostoimijuuden kolminaisuutta". Tutkimus sisältää empiiriset kuvaukset kahdelta suomalaiselta perifeeriseltä alueelta, jotka kävivät läpi samanlaisia kriisejä, mutta niiden reaktiot olivat erilaiset. Havaintomme osoittavat, että erityyppisten muutostoimijuuden muotojen vuorovaikutuksella on merkittävä rooli alueen alueellisissa sopeutumis- ja uudistumisprosesseissa.Peer reviewe