Moniammatillisen yhteistyön toteutuminen työkyvyn tuen verkostossa

Suomessa osa työikäisistä kohtaa vaikeuksia työmarkkinoilla. Ongelma tunnistettiin pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa vuonna 2019, jossa pyrittiin esimerkiksi lisäämään osatyökykyisten osallistumista työmarkkinoille. Tätä pyrittiin saavuttamaan työkykyohjelmalla, jonka pohjalta kehitettiin malli, jossa moniammatillinen tiimi arvioi asiakkaan työkykyä sekä järjestää kyseiset palvelut. Tavoitteena oli osata muun muassa tunnistaa paremmin osatyökykyisten työkyvyn tarve ja vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten osaamista. Moniammatillinen työkyvyn tuen verkosto perustettiin Helsingin kaupungin terveys- ja hyvinvointikeskusten yhteyteen vuonna 2022. Verkostoon kuuluu sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, Helsingin kaupungin järjestämiä työkyvyn tuen palveluiden ammattilaisia sekä Helsingin työllisyyspalvelut ja Kela. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata moniammatillisen yhteistyön toteutumista työkyvyn tuen konsultaatioverkostossa, kun sitä tarkastellaan verkostoon osallistuvien asiakastyön ammattilaisten näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää, miten yhteistyö on verkostossa ammattilaisten näkökulmasta toteutunut eri ammattiryhmien kesken, minkä asioiden nähdään edistävän ja heikentävän yhteistyön toteutumista sekä, miten moniammatillista yhteistyötä voisi kehittää. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla viittä asiakastyön ammattilaista. Haastattelut suoritettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkielmassa kokemukset moniammatillisen yhteistyön toteutumisesta verkostossa ammattilaisten näkökulmasta olivat pääosin hyvin positiiviset. Ammattilaiset pitivät moniammatillisen yhteistyön hyödyntämistä sosiaali- ja terveysalalla jo ennestään tärkeänä ja kokivat toimintatavan sopivan työkyvyn tuen toimintaan. Verkoston tapaamiset etenivät hyvällä ja luottamuksellisella tunnelmalla. Tutkimuksen perusteella tavoitteet eivät ole osallistujilla täysin samoja. Tulosten valossa verkostoon osallistuvien olisi hyvä käydä yhteiset tavoitteet läpi, jotta motivaatio osallistua olisi myös korkeampi ja toimintaan oltaisiin varmasti sitoutuneita. Resursoinnin näkökulmasta yhteistyön toteuttamiselle voitaisiin varata enemmänkin aikaa. Osallistujien lisääntyessä myös käsiteltävät asiakastapaukset lisääntyvät, eikä joka kerta kaikkia tapauksia ehditä käsitellä. Verkoston toiminnasta katsottiin olevan hyötyä. Esimerkiksi työtyytyväisyys on noussut, työkyvyn tukemista ja siihen liittyvistä palveluista on opittu. Päällekkäisen työn koetaan vähentyneen, jonka myötä palveluiden koetaan tehostuneen ja asiakaskokemuksen parantuneen. Edistäviksi tekijöiksi nähtiin ilmapiirin luottamuksellisuus, kannustava johtajuus, tarpeellinen resursointi ja tarpeellisten palveluiden edustus verkoston tapaamisissa. Tulosten perusteella verkoston toimintaa tulisi hyödyntää jatkossa ja sen käyttöä tulisi yhä laajentaa. Toimintaa tulisi mainostaa yhä enemmän, jotta kaikki tarvittavat palvelut olisivat tapaamisissa paikalla, jolloin työkykyä voidaan tarkastella mahdollisimman monipuolisesti eri palveluiden näkökulmasta. Johdon tulisi ymmärtää toiminnan hyödyt, jotta kaikilla olisi mahdollisuus osallistua toimintaan ja osallistumiseen kannustettaisiin