Development Cooperation Survey 2002

Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten mielipiteitä Suomen kehitysyhteistyöstä, sen tavoitteista, kohdentamisesta ja onnistuneisuudesta. Haastatelluilta kysyttiin, mihin päin maailmaa kehitysyhteistyötä tulisi kohdistaa ja miksi sekä mille aloille sitä tulisi kohdentaa. Haastattelija luetteli 12 eri alaa, esimerkiksi opetuksen, terveydenhuollon, metsätalouden, naisten ja tyttöjen aseman parantamisen. Lisäksi vastaajien tuli valita haastattelijan luettelemista 12 vaihtoehdosta kolme tärkeintä kehitysyhteistyön päämäärää. Haastateltujen tuli pohtia erikseen Afrikan maiden tilannetta ja niille annettua apua. Heidän tuli ottaa kantaa siihen, voidaanko Afrikan maiden ongelmat ratkaista lähitulevaisuudessa ja millaisin keinoin tilannetta voidaan tehokkaimmin parantaa. Ulkoasiainministeriön järjestämästä Afrikka 2002 -kampanjasta kysyttiin lisäksi useita kysymyksiä. Vastaajilta kysyttiin muun muassa muistavatko he kevään 2002 aikana järjestettyjä tapahtumia ja esitettyjä TV-ohjelmia, jotka olivat osa kampanjaa, ovatko he nähneet jonkin TV-ohjelmista tai käyneet jossakin tapahtumista ja millainen vaikutus niillä on ollut heidän Afrikkaa ja kehitysyhteistyötä koskeviin tietoihinsa ja kiinnostukseensa. Vastaajia pyydettiin myös kertomaan, onko Suomessa saatavilla riittävästi tietoa kehitysyhteistyöstä ja kehitysmaista, miten luotettavaa on viranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja tiedotusvälineiden antama tieto ja mistä lähteistä vastaajat ovat saaneet näitä asioita koskevaa tietoa eniten. Lisäksi kysyttiin, mitä mieltä vastaajat ovat Suomen kauppapolitiikan ja kehitysyhteistyön suhteesta. Edelleen selvitettiin, tietävätkö vastaajat, kuinka paljon Suomi vuosittain käyttää kehitysyhteistyöhön (prosentteina bruttokansantulostaan) ja minkä verran Suomen tulisi siihen käyttää. Tutkimuksessa kartoitettiin myös mielipiteitä Suomen toiminnan aktiivisuudesta tai passiivisuudesta kehityskysymyksissä kansainvälisillä areenoilla ja Suomen kehitysyhteistyön tehokkuudesta ja onnistuneisuudesta. Lisäksi kysyttiin, ovatko vastaajat tyytyväisiä Suomen toimintaan katastrofiavun antamisessa, reagoinnin nopeuteen, määrään ja kohteiden valintaan. Haastateltujen tuli arvioida myös kansalaisjärjestöjen tekemän kehitysyhteistyön paremmuutta tai huonommuutta suhteessa valtion tekemään. Aiheesta esitettiin useampia kysymyksiä. Edelleen selvitettiin, onko Suomen suora kahdenvälinen yhteistyö parempi vaihtoehto kuin monenkeskinen kansainvälisten järjestöjen ja rahoituslaitosten kautta toteutettu ja pitäisikö kehitysmaissa toimivien suomalaisyritysten kantaa sosiaalista vastuuta vai huolehtia vain liiketoiminnastaan sekä pitäisikö kansainvälisistä pääomaliikkeistä ja valuuttavirroista periä jokin prosenttiosuus kehitysyhteistyöhön (Tobinin vero) ja minkä suuruinen osuus voisi olla. Lopuksi kysyttiin, onko vastaajalla ollut kontakteja kehitysmaihin tai niissä asuviin ihmisiin. Taustamuuttujia ovat muun muassa vastaajan sukupuoli, ikä, työmarkkina-asema, siviilisääty, koulutus, perheen eniten ansaitsevan ammatti, perheen bruttotulot, ruokakunnan koko ja neljä aluemuuttujaa.The survey charts Finnish opinion on the country's development co-operation, its objectives, allocation and successfulness. Respondents were asked which geographical area of the world they think should be the main target of the co-operation and why. They were asked to choose the three most important fields for Finland's co-operation (e.g. education, communications, forestry, democracy) and three main goals (e.g. promote peace, reduce poverty, prevent population growth, increase equality). Views on the causes of African poverty, improvement options and the future of African countries were probed. Opinions on the relationship between Finland's trade policy and development co-operation policy were canvassed. One theme covered the Africa 2002 campaign organized by the Ministry of Foreign Affairs. Several questions were asked about respondents' awareness of any events or television programmes connected with the campaign or their participation in them and what was the effect of the campaign on their knowledge and interest in Africa and development co-operation. Some questions asked whether there is enough information available of development co-operation and developing countries and from which sources respondents had received most information. Respondents evaluated the reliability of the information given by authorities, civil society groups and the media. They were also asked whether they know how much money Finland spends on development co-operation annually (as per cent of the GNI) and how much should be spent. The survey also probed views on how actively Finland promotes development issues in international forums and on the efficiency and successfulness of the country's development co-operation. One theme covered the satisfaction with disaster relief given by Finland, its speed, amount and targets. Respondents also compared the development co-operation of the civil society groups to that of the government. Opinions on whether development co-operation should be bilateral or multilateral were canvassed, likewise opinions on how ethically Finnish firms should act in developing countries. Background variables included respondents' age, sex, economic activity, marital status, occupation of the household member with highest income, household monthly gross income, household size and four regional variables