The Consolatory Function of Conceptions of the Afterlife: Perspectives from the History of Ideas

What is the consolatory function of conceptions of the afterlife? In order to counteract widespread misperceptions about consolation, which is negatively associated with religion and played out against philosophy, I examine the interface between ancient philosophical consolation and early Christian consolation. I suggest that both modes of consolation are closely related, sharing important characteristics, inter alia by setting the idea of a fulfilled life against the threat of death and by describing the fulfilled life in terms of a revisionist, virtuecentred account of human flourishing. I argue that conceptions of the afterlife are an optional component of ancient consolations. Instead of shifting the focus away from worldly life (as has frequently been claimed), they help to ‘intensify’ it. Their main thrust is to dignify fundamental life-choices and thus to facilitate biographical closure.Kuolemanjälkeistä elämää koskevien käsitysten lohduttava tehtävä: näkökulmia aatehistoriasta Mikä on kuolemanjälkeistä elämää koskevien käsitysten tehtävä lohdutuksen näkökulmasta tarkasteltuna? Voidakseni kyseenalaistaa laajalle levinneitä harhakäsityksiä lohdutuksesta, joka on kielteisessä mielessä liitetty uskontoon ja jota on pohdittu filosofian valossa, tarkastelen yhtymäkohtia antiikin filosofisen lohdutuksen ja kristillisen lohdutuksen välillä. Esitän, että kummatkin lohdutuksen muodot ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa ja jakavat tärkeitä erityispiirteitä, muun muassa sijoittaessaan kuoleman uhkaa vastaan ajatuksen täysimääräisestä elämästä ja kuvatessaan täysimääräistä elämää revisionistisesti, tehden selkoa yksilön kukoistuksesta tämän hyveisiin keskittyen. Väitän, että kuolemanjälkeistä elämää koskevat käsitykset ovat vaihtoehtoinen osatekijä antiikin lohdutuksissa. Sen sijaan, että nämä käsitykset siirtäisivät huomion pois maallisesta elämästä (kuten on usein väitetty), ne auttavat tekemään siitä ”intensiivisempää”. Niiden päätarkoituksena on tehdä perustavanlaatuisista elämänvalinnoista arvokkaita ja näin ollen helpottaa elämänkaaren päättymistä