Työhyvinvoinnin menetelmät etätyössä

Etätyö on tullut jäädäkseen myös aloille, joilla se oli ennen COVID-19-pandemiaa harvinaista tai jopa olematonta. Varhaiskasvatus on yksi näistä aloista, joissa etätöitä ei perinteisesti ole totuttu tekemään. Etätöiden yleistyminen ja leviäminen on samalla tuonut uudenlaista näkökulmaa työhyvinvointiin ja sen toteutumiseen. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää COVID-19-pandemian ajanjakson ajalta etätyön koettua vaikutusta työtekijöiden työhyvinvointiin, sekä kartoittaa työhyvinvointia tukevia menetelmiä ja innovaatioita. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten Espoon suomenkielisen varhaiskasvatuksen kehittämisen palvelualueen työntekijät kokivat etätyön vaikuttaneen työhyvinvointiin, miten työhyvinvointia on tuettu etätyön aikana sekä mitä työhyvinvointia edistäviä käytänteitä yksikössä on käytössä. Tietoperustan keskeisinä käsitteinä ovat työhyvinvointi, etätyö ja hybridityö. Työhyvinvointi esitellään kokonaisvaltaisena, mutta hyvin monisyisenä ilmiönä. Etätyötä on määritelty eri-laisten tutkimusten ja suositusten näkökulmasta. Hybridityö puolestaan on vielä käsitteenä melko vakiintumaton. Opinnäytetyö on laadullisin menetelmin toteutettu. Tiedonkeruumenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluna ja aineisto analysoitiin sisällön analyysin avulla. Keskeisimpinä tuloksina opinnäytetyössä nousivat esille etätyön työhyvinvointia tukeviksi menetelmiksi työn hallinta, sosiaaliset suhteet, psyykkinen ja fyysinen tuki ja liikunta ja rutiinit. Hybridityön työhyvinvointia tukevia menetelmiä puolestaan olivat esihenkilön tuki, työn hallinta ja sosiaaliset suhteet. Uusina oivalluksina koettiin työ- ja perhe-elämän parempi yhdistäminen, mahdollisuus etä- ja hybridityöhön myös varhaiskasvatuksessa ja erilaiset työn tekemisen mahdollisuudet. Lisäksi tärkeiksi oivalluksiksi koettiin luottamus työntekijöihin, kokouskäytäntöjen selkiytyminen ja ajankäytön järkevämpi hallinta