Kaipuun kasarmit : kokemuksia ja käsityksiä varuskuntaelämän muutoksesta muistitiedon valossa

Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten varuskunnat työ- ja asumisyhteisöinä ovat muuttuneet sotien jälkeisessä Suomessa ja miten yhteiskunnalliset muutokset ovat heijastuneet näissä yhteisöissä. Muistitietoaineistoa tutkimalla ja tulkitsemalla selvitettiin ihmisten kokemuksia ja käsityksiä varuskuntien työ- ja asumisyhteisöistä sekä erityisesti niissä vaikuttaneista muutoksista. Yksittäisten henkilöiden kokemusten ja käsitysten kautta maalattiin kokonaiskuvaa pitkän aikavälin muutoksesta sekä lisättiin ymmärrystä varuskunnista työ- ja asumisyhteisöinä. Tutkimus muodostui luonteeltaan laadulliseksi tutkimukseksi, jossa tutkimusaihetta lähestyttiin ymmärtävän muistitietotutkimuksen näkökulmasta. Tutkimus mukaili hermeneuttista tieteenfilosofiaa. Tutkimuksessa analysoitavana aineistona oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keräämä Varuskuntamuistot-keruu. Tähän helmikuussa 2021 päättyneeseen muistitietokeruuseen vastasi 131 vastaajaa. Ihmiset vastasivat muistitietokeruuseen vapaaehtoisesti apukysymyksiä hyödyntäen. Vastaajina oli varuskunnissa työskennelleitä, asuneita sekä varusmiespalveluksen suorittaneita henkilöitä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jossa vastaajat jaettiin kokemuksiensa ja käsitystensä mukaan alaluokkiin, yläluokkiin ja lopulta kokoavan käsitteen alle. Tutkimustulokset muodostuivat luokkien kuvailun, vertailun sekä yhdistelyn lopputuloksena. Tutkimus osoitti, että useat yhteiskunnalliset muutokset ovat heijastuneet varuskuntaelämään tarkastellulla ajanjaksolla. Erityisesti yleisen elintason nousun ja puolustushallinnon vuokrien nostojen koettiin vaikuttaneen tiiviiden varuskuntayhteisöjen vähittäiseen hajoamiseen 1960-luvulta alkaen. Varuskuntien luonne instituutioina muuttui vähitellen, ja niiden koettiinkin muuttuneen vain päivittäisen työn paikoiksi. Muutoksia työntekoon ja työyhteisöihin olivat tuoneet teknologian kehittyminen, varuskuntien lähentyminen kohti ympäröivää yhteiskuntaa sekä 1960-luvulta alkaen lisääntyvä kansainvälistyminen. Myös varusmiespalveluksen nähtiin muuttuneen merkittävästi – varusmiesten olojen koettiin parantuneen, mutta toisaalta kurin nähtiin löystyneen. Naisten vapaaehtoinen asepalvelus koettiin varusmiespalvelusta merkittävästi muuttaneena merkkipaaluna. Menneiden vuosikymmenten varuskuntaelämää muisteltiin vahvasti nostalgian sävyttämänä. Etenkin iäkkäämpien vastaajien teksteistä oli tulkittavissa kaipausta menneeseen sekä ahdistusta nykyhetken muutostilaan. Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä varuskuntaelämän toimivan usein yhteiskunnallisten muutosten peilinä. Varuskuntaelämän voidaankin nähdä muuttuneen useiden yhteiskunnallisten muutosten yhteisvaikutuksesta sekä osana ympäröivää yhteiskuntaa. Nostalgia monitahoisena ilmiönä näyttäisi kietoutuvan voimakkaasti menneiden vuosikymmenten varuskuntaelämään ja sen muisteluun. Tutkimus ei pyrkinyt selittämään menneisyyttä aukottomasti, vaan kuvasi pitkän aikavälin muutoksia painottuen menneisyyden moniäänisyyteen sekä kokemuksiin ja käsityksiin. Tutkimuksen luotettavuuden kannalta on huomioitava, että jotkin tässä tutkimuksessa esitetyt kokemukset tai käsitykset saattavat erota historiankirjoituksissa yleisesti tunnustetuista faktoista tai tapahtumista