Intuitiivisen päätöksenteon kehittäminen maavoimissa sotapelaamalla taktisella tasalla

Tutkimustehtävänä oli selvittää, voidaanko The Camberley Kriegsspiel Finland sotapelin sovellusta käyttää pelaajien intuitiivisen päätöksenteon kehittämisessä. Tavoitteena oli tunnistaa tutkimukseen tarvittavat sotapelin kehityskohteet. Alkuvaiheessa ilmeni tarve rakentaa uusi soveltava sotapelimalli. Uuden Kriegsspiel formaattiin perustuvan mallin avulla voitiin soveltaa taktisen tasan päätöksenteon mittaamista samalla kun kohderyhmää harjaannutettiin päätöksenteossa, osana taktista ja pedagogista koulutuskokonaisuutta. Pedagogisesta näkökulmasta sotapelin tuli kyetä nopeuttamaan ja harjaannuttamaan pelaajien intuitiivista päätöksentekoa ilman, että pelaajien päätöksen laatu heikkenisi. Tärkeänä tavoitteena oli luoda mitattava ja toistettava päätösprosessi, joka voitiin toteuttaa osana sotapelin vuoromekaniikkaa ja realistisen tuntuista toimintaympäristöä. Pelaajia voitiin harjaannuttaa sotapelin avulla päätöksenteon nopeuttamisessa, laadullisten kriteerien pysyessä samana. Mikäli päätöksenteon nopeus voidaan nähdä kasvavan, samalla kun päätöksen laatu pysyy samana tai paranee pelaamisen myötä, voidaan sanoa intuitiivisen päätöksenteon kehittyneen. Aineisto muodostui yhteensä 18 sotapelin toteutuksesta ja niistä kerätyistä parametreistä. Tuloksissa huomioitiin pelaajien päätöksentekoon käyttämä aika (nopeus) sekä päätöksen laatu (vaikutus vastusta jaan). Pelikertoja toistettiin 3–4 kertaa jokaisessa pelisarjassa, saman pelaajan toimesta. Muu henkilöstö toimi operaattoreina vaihtaen tehtäviä pelien välillä, toteuttaen sotapelin alapeliä. Kaikki pelitapahtumat onnistuivat suunnitellulla tavalla ja tuottivat hyödynnettävää aineistoa. Tutkimuksen teoria rakentui kirjallisuuden, tieteellisten julkaisujen sekä julkaisemattomien puolustusvoimien kirjallisuuslähteiden analysointiin. Aineiston pohjalta luotiin ankkuriteoria, jonka tuloksia testattiin Kriegsspiel sotapelin sovelluksen uudella mallilla. Sotapelin tuottamaa parametritonta aineistoa tarkasteltiin ankkuriteorialla. Keskeisenä havaintona oli, että taktisen ja manuaalisen sotapelaamisen käytettävyys johtamiskoulutusta tukevana menetelmänä, olisi syytä ottaa laajempaan käyttöön. Lisäksi sotapelaamisen käytettävyys takti sena suunnittelutyökaluna tulisi tunnistaa osana suunnitteluprosessia sekä suunnitelmien testaamis ta. Sotapelaamalla taktisen tasan Camberley Kriegsspiel sovelluksia on mahdollista kouluttaa päätöksen tekoa, intuitiota sekä toimeenpanoa. Suorituksien toistettavuus ja mitattavuus mahdollistaa aineiston keräämisen ja siten laadullisen kehittämisen. Tutkimuksessa havaittu päätöksenteon laatu kasvoi tai pysyi vähintään samalla tasolla, päätöksen teon nopeuden kasvaessa huomattavasti, joka oli verrattavissa aikaisempaan tutkimukseen. Sotapelaamisen käytettävyyttä kaikilla taktisilla tasoilla tulisi hyödyntää enemmän. Eri peliformaattien vahvuudet ja heikkoudet tulisi huomioida osana johtajakoulutusta. Yhden pelimallin hyödyt voidaan nähdä pelaamisen ja käytettävyyden helppoutena, lisäten tietoturvaa sekä keventäen kouluttamisen jär jestelyitä. Sotapelaamisen hyöty, varsinkin kokemattomammalla joukolla, luo edellytyksiä nopeammalle kehitykselle. Kokeneemmalla joukolla sotapelaamisen tulisi enemmän keskittyä suunnitelmien testaamiseen ja toimeenpanoon. Puolustusvoimissa manuaalista sotapelaamista on tutkittu ja käytetty taktisella tasolla rajallisesti, siksi sen jatkotutkiminen ja käyttö koulutuksessa tiedon keräämiseksi olisi erittäin suotavaa