Tunneäly johtamistaitona : Tapaustutkimuksena merivartiosto

Tämän tutkielman tarkoituksena oli kehittää ja yhtenäistää tunneälyyn liittyvää teoriaa suomalaisessa sotilasjohtamisen kontekstissa, tuottaa tietoa merivartiostossa tapahtuvasta ihmisten johtamisesta sekä selvittää tunneälyyn liitettävien johtamisominaisuuksien soveltuvuutta tarkasteltavaan organisaatioon henkilöstön kokemuksien kautta. Johtamisen kompetenssitavoitteet sekä ulottuvuudet määritettiin tässä yhteydessä Boyatzisin ja Golemanin tunneälymallin mukaisesti. Tutkimuksen toteutustapana oli laadullinen tapaustutkimus. Teorian ja empirian suhdetta tarkasteltiin aristoteelista näkemystä sekä hermeneuttista filosofiaa mukaillen. Hermeneuttinen filosofia tarkennettiin fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusotteeseen, jossa kohteena oli ihmisten toiminta: johtajuus ja sen kokemukset sekä vaikuttavuudet. Tutkimuksen ensimmäisessä ja toisessa vaiheessa tarkasteltiin tunneälyn taustaa ja liitoksia sekä kohdeorganisaation sisäistä toimintaympäristöä kirjallisuus- ja tutkimus katsauksen avulla. Tutkimuksen kolmannen vaiheen muodostivat puolistrukturoidun kyselytutkimuksen sekä teemahaastattelujen avulla kerätty aineisto. Tutkimuksen aineistoanalyysi oli induktiivinen eli aineistolähtöinen. Osakokonaisuuksien liitoksia tutkittaessa hyödynnettiin abduktiivista päättelyä. Merivartioston sisäinen hierarkia näyttäytyi tutkimuksen valossa verrattain matalana, mutta rakenne mahdollisti selkeästi käskyasiat ja määritti johtosuhteet. Johtajuuden keskeisinä tekijöinä näyttäytyivät luottamus, vuorovaikutus ja arvostus. Tutkittavat arvottivat kaikki tutkitun tunneälymallin ulottuvuudet sekä kompetenssitavoitteet tärkeiksi tai erittäin tärkeiksi. Samaa asetelmaa tukivat haastattelut. Kyselytutkimuksessa tärkeimmäksi ulottuvuudeksi arvotettiin itsensä johtaminen. Tutkitun tunneälymallin perusluonne sekä rakenne eivät poikenneet merkittävällä tavalla syväjohtamisen hengestä. Tunneälyn yleinen määritelmällinen tarkkarajaisuus ja konseptillinen yhtenäisyys eivät olleet kuitenkaan selkeitä. Lisäksi tutkitun tunneälymallin johtajan kontrollin ja passiivisuuden seurannan työkalut sekä palautejärjestelmä näyttäytyivät puutteellisina. Tunneälyyn liittyvä tutkimuskenttä voi tästä huolimatta tuottaa lisäarvoa sekä uutta tietoa sotilasjohtamisen tutkimussektorille myös tulevaisuudessa