Factors behind the childbirth experience - influence on future reproduction

Maternity care in Finland has achieved a high level of safety during childbirth in worldwide comparisons. However, the quality of care cannot be evaluated based only on maternal or neonatal mortality and morbidity. As such, the maternal childbirth experience has been established as one crucial measurement to assess the quality of care. The childbirth experience has significant immediate and long-lasting implications on the wellbeing of the mother, the infant, and the entire family. The research questions in this study address the factors and consequences of the childbirth experience with the aim of better understanding the antecedents and consequences of both positive and negative childbirth experiences. Several characteristics of the mother, the pregnancy, and delivery impact the childbirth experience. However, a wide variety of measurements, settings, and results require additional data to clarify the associations between the childbirth experience and the time of delivery, labour induction, and pain relief. It has been suggested that a negative childbirth experience might also be associated with fewer subsequent births although comprehensive data on the topic remain lacking. This study utilises data from childbirth experiences collected at Helsinki University Hospital delivery units from January 2012 through December 2018 comprising more than 120 000 childbirths. The childbirth experience is measured using the ten-point visual analogue scale (VAS). Data on the childbirth experience covers 90% of parturients giving birth in the Hospital District of Helsinki and Uusimaa (HUS) delivery units during the follow-up period. These data were combined with register data from the Medical Birth Registry, which includes data on the mother, the pregnancy, childbirth, and the newborn up to seven days after delivery. Statistical analyses compared the average scores for the childbirth experience and the proportion of negative experiences according to the primary factors measured in this study. The likelihood of and interval for a subsequent birth were compared between negative and positive childbirth experiences. The results indicate that most parturients perceived childbirth as a positive experience, although 9.5% of primiparas and 3.9% of multiparas rated their experience as negative. In this study, we found that timely differences on the childbirth experience were slight, possibly resulting primarily from organisational changes, the suppression of childbirth preparation classes, and the induction of labour. Specifically, labour induction and operative deliveries associated with more negative childbirth experiences. Furthermore, the association between pain relief and the childbirth experience was complex and differed between parities. Generally, neuraxial analgaesia associated with a lower risk of experiencing a negative childbirth amongst multiparas, although it simultaneously decreased the likelihood of having a highly positive childbirth experience amongst both groups. A key finding from this study was that the childbirth experience associated with a lower likelihood and a longer interval for a subsequent child after the first negative experience. Thus, a negative childbirth experience affects not only the mother and her family, but also carries broader implications for society by potentially lowering the birth rate. To conclude, risk factors associated with a negative childbirth experience should be taken into account in maternity care in order to provide a more positive childbirth experience for all parturients. Inducing labour without a clear medical indication should be avoided. Furthermore, the availability of a variety of pain relief methods should be flexible and continuous during labour and delivery. Parturients who have a negative childbirth experience should be offered additional care to restructure the experience, and, therefore, avoid long-lasting adverse effects.Suomi on yksi maailman alhaisimman äitiys- ja lapsikuolleisuuden maita, joten synnytysten hoidon laatua ei voida arvioida pelkästään vakavien haittojen määrällä. Synnyttäjän kokemus on yksi keskeinen hoidon laadun mittari. Synnytyskokemuksella on osoitettu olevan merkittäviä välittömiä ja pitkäkestoisia vaikutuksia äidin, vauvan ja koko perheen hyvinvointiin. Tämä tutkimus selvittää synnytyskokemuksen osatekijöitä sekä synnytyskokemuksen yhteyttä syntyvyyteen. Synnytyskokemukseen on yhdistetty useita äitiin, raskauteen ja synnytykseen liittyviä tekijöitä. Aiemmissa tutkimuksissa käytettyjen mittarien, asetelmien ja tulosten moninaisuus antaa syyn tutkia lisää synnytyksen ajankohdan, synnytyksen käynnistämisen ja kivunlievityksen yhteyttä synnytyskokemukseen. Kielteisen synnytyskokemuksen yhteydestä seuraaviin synnytyksiin on olemassa viitteitä aiemmassa kirjallisuudessa, mutta kattavaa tutkimusta aiheesta ei ole aiemmin tehty. Tutkimuksessa käytettävä aineisto on kerätty Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin synnytyssairaaloissa vuosina 2012–2018 ja se käsittää kaikkiaan yli 120 000 synnytystä. Seitsemän vuoden aineisto sisältää synnytyskokemusarviot 90 % seuranta-aikana HUSissa synnyttäneiltä. Synnytyskokemus on mitattu kymmenportaisella Visual Analogue Scale -mittarilla. Synnytyskokemustiedot yhdistettiin kansallisen Syntyneiden lasten rekisterin tietoihin, joka sisältää äidin perustietojen lisäksi tiedot raskaudesta, synnytyksestä ja vastasyntyneestä seitsemän vuorokauden ikään saakka. Aineiston analyysissa käytettiin tilastollisia menetelmiä, joiden avulla selvitettiin synnytyskokemuksen osatekijöiden yhteyttä keskimääräiseen synnytyskokemukseen sekä kielteisten synnytyskokemusten osuuteen. Synnytyskokemuksen vaikutusta seuraavan synnytyksen todennäköisyyteen ja ajankohtaan vertailtiin ensimmäisen synnytyksensä kielteisenä tai myönteisenä kokeneiden välillä. Tutkimustulosten mukaan useimmat synnyttäjät arvioivat synnytyskokemuksensa myönteiseksi, mutta 9,5 % ensisynnyttäjistä ja 3,9 % uudelleensynnyttäjistä kokee synnytyksensä kielteisenä. Tulosten mukaan ajallisten tekijöiden vaikutukset synnytyskokemukseen olivat vähäisiä, sillä eroja havaittiin vain vuositasolla sekä vuorokaudenajan mukaan. Synnytyksen käynnistäminen ja operatiivinen synnytys olivat yhteydessä kielteisempään synnytyskokemukseen. Käytetyn kivunlievityksen yhteys synnytyskokemukseen oli erilainen ensi- ja uudelleensynnyttäjillä. Epiduraalipuudutusten käyttö synnytyksessä oli uudelleensynnyttäjillä yhteydessä matalampaan riskiin kokea synnytys kielteisenä, vaikka samalla se vähensi molemmilla ryhmillä todennäköisyyttä kokea synnytys erittäin myönteisenä. Kielteisen synnytyskokemuksen havaittiin olevan yhteydessä pienempään seuraavan synnytyksen todennäköisyyteen sekä pidempään aikaväliin synnytysten välillä. Siten kielteisen synnytyskokemuksen vaikutukset eivät kosketa vain äitiä ja hänen perhettään, vaan niillä voi olla alentuneen syntyvyyden kautta laajempia vaikutuksia yhteiskuntaan. Tutkimuksessa havaitut kielteisen synnytyskokemuksen riskitekijät tulee huomioida synnytysten hoidossa, jotta yhä useampi synnyttäjä voisi saada myönteisen synnytyskokemuksen. Synnytysten käynnistämistä ilman selkeitä lääketieteellisiä perusteita tulee välttää. Erilaisten kivunlievitysmenetelmien tulee olla synnyttäjän saatavilla joustavasti synnytyksen aikana. Kielteisen synnytyskokemuksen kokeneille synnyttäjille tulee tarjota jatkohoitoa synnytyskokemuksen käsittelemiseksi, millä voidaan vähentää pitkäkestoisten haitallisten vaikutusten syntymistä