Who is the algorithm? Interfacing the social, emotional, and algorithmic

Social media platforms have gained a firm foothold in the everyday and are increasingly important as work and civic spaces. At the same time, they are not neutral conduits for user creativity and expression; rather, they channel behavior and organize information through design and data-driven techniques. Today, algorithms have taken center stage in the discussion of platform power. In this dissertation, I interrogate the continually (re)emerging empirical landscape of algorithmic social media platforms, and the scholarly debates concerning them, at various moments and from different angles. The central puzzle motivating the investigation is that on one hand, autonomous and powerful algorithms are depicted as an exogenous force, controlling and manipulating social media users for the benefit of corporations, while on the other, algorithms and machine learning models are presented as simply reflecting human behaviors and consumer demand. In encountering their outputs, it is claimed, we are in fact coming face-to-face with ourselves and our societies. The dissertation is comprised of four original publications and employs a mixed methods approach. Taking my methodological cue from work that situates the social relevance of algorithms in how they shape and are shaped by social action, I engage with algorithms as embedded in broader socio-technical assemblages and in the contexts in which they are used. I use computational methods, close reading of social media data, and interviews to analyze in context how platform affordances and algorithms activate public debate and subjectivity in platform-specific ways (Articles I and II). I access users’ algorithm-related experiences and practices through qualitative analysis of online forum data (Article III), and engage in conceptual exploration to better understand the hybrid forms of agency emerging in and through the interactions among people, data, and algorithms (Article IV). The four original publications enrich discussions that lie at the center of social media research, such as disinformation, social media activism, algorithmic content moderation, and human agency in relation to systems of automated decision making. The synthesized contribution of this thesis is then less about generalizing and theorizing based on a single empirical case and more about drafting a perspective to algorithmic social media platforms that applies across different cases and levels of analysis, from platform policy to everyday emotional responses to algorithms. Avoiding structural determinism on the one hand and praxeocentrism on the other, this perspective foregrounds how algorithmic social media platforms and their use(r)s mutually condition one another. However, this co-shaping takes place in an uneven landscape: if users are involved in molding algorithmic phenomena, they are only involved selectively, because they have little control over how their behavior becomes datafied and the purposes for which the algorithmic system optimizes it. A key argument of the thesis is that in light of the intimate and recursive human-algorithm relations that characterize today’s digital media landscapes, we need to take seriously the generative nature of use without assuming or exaggerating its empowering qualities.Sosiaalisen median alustat ovat saaneet vankan jalansijan arjessa, ja niiden merkitys työ- ja kansalaisympäristöinä kasvaa jatkuvasti. Ne eivät kuitenkaan ole neutraaleja kanavia käyttäjien luovuudelle ja ilmaisulle, vaan myös voimakkaita taloudellisia, poliittisia ja hallinnollisia toimijoita. Algoritmit ovat nousseet keskeiseen asemaan keskustelussa alustojen vallasta. Väitöskirjan keskeinen tutkimusongelma koskee algoritmisen median paradoksaalista luonnetta. Yhtäältä tehokkaat algoritmit nähdään ulkoisena voimana, joka valvoo, kontrolloi ja manipuloi sosiaalisen median käyttäjiä yritysten eduksi, kun taas toisaalta algoritmien ja koneoppimismallien oletetaan yksinkertaisesti heijastelevan inhimillistä käyttäytymistä ja kuluttajien kysyntää. Tästä jälkimmäisestä näkökulmasta katsoen, kohdatessamme niiden tuotokset, meidän voikin ajatella olevan tekemisissä itsemme ja yhteiskuntamme kanssa. Väitöskirja koostuu neljästä alkuperäisjulkaisusta, joissa käytetään useita eri tutkimusmetodeja. Tarkastelen algoritmeja suhteessa laajempiin sosioteknisiin kokonaisuuksiin ja konteksteihin, joissa niitä käytetään. Nämä neljä alkuperäisjulkaisua rikastuttavat sosiaalisen median tutkimuksen keskiössä käytäviä keskusteluja, koskien disinformaatiota, aktivismia sosiaalisessa mediassa, algoritmista sisällön moderointia sekä ihmisten toimijuutta suhteessa algoritmisen päätöksenteon järjestelmiin. Väitöskirja ei siten pyri yleistämään ja teoretisoimaan yhden empiirisen tapauksen perusteella vaan osoittaa useiden erillisten tutkimusten kautta, kuinka algoritmiset sosiaalisen median alustat ja niiden käyttö ehdollistavat toisiaan. Tämä suhde on kuitenkin epätasainen: käyttäjät pystyvät osallistumaan algoritmisten ilmiöiden muokkaamiseen vain osittain, koska heillä on vähän vaikutusvaltaa siihen, miten heidän toimintansa datafioituu ja mihin tarkoituksiin algoritminen järjestelmä sitä optimoi. Väitöstutkimuksen perusteella sosiaalisen median algoritmiset järjestelmät ovat laajalle levittyineitä, jatkuvasti muuttuvia ja komplekseja systeemejä. Ne luovat ennalta-arvaamattomia takaisinkytkentöjä ja sosiaalisia seurauksia, kun ne oppivat ihmisten käytöksestä ja ihmiset taas osaltaan reagoivat niiden logiikkaan. Mikään yksi taho tai henkilö ei siten ole hallinnassa tai välttämättä edes tietoinen kaikista algoritmisen järjestelmän sisältämistä säännöistä, sen kehittyessä vuorovaikutuksessa sosiaalisen maailman kanssa. Tutkimus päätyykin kysymään, mitä tämänkaltainen hajautunut toimijuus tarkoittaa alustojen suunnittelulle ja hallinnalle. Tästä näkökulmasta korostuu tarve vastata nopeasti ilmeneviin haasteisiin ja eriarvoistaviin vaikutuksiin sekä oppia käyttäjien kokemuksista. Käyttäjät ovat usein ensimmäisten joukoissa havainnoimassa ja tuottamassa algoritmisten systeemien yhteiskunnallisesti merkityksellisiä vaikutuksia