Koulupakko: oppivelvollisuuden täytäntöönpaneminen Suomen maalaiskunnissa 1923–1937

Tässä tutkielmassa tarkastellaan vuonna 1921 voimaantulleen oppivelvollisuuslain täytäntöönpanoa Suomen maalaiskunnissa vuosina 1923–1937. Oppivelvollisuuslaki velvoitti ensimmäistä kertaa suomalaislapset koulunkäyntiin tai suorittamaan muulla tavoin laissa määrätty oppimäärä. Lain täytäntöönpanemiseen annettiin aikaa maalaiskunnissa yhteensä 16 vuotta eli oppivelvollisuuden tuli olla täydessä voimassa vuoteen 1937 mennessä. Lain toimeenpaneminen tuli lisäksi suorittaa asteittain siten, että ensimmäisen kuuden vuoden aikana tuli olla perustettuna noin kolmasosa tarvittavista kansakouluista ja opettajapaikoista, seuraavan viiden vuoden aikaan seuraava kolmannes ja viimeisen vuoden aikana loput. Oppivelvollisuuden toteuttamiseen pystyi anomaan myös lykkäystä: aluksi vain viideksi vuodeksi, mutta myöhemmin yhteensä jopa kymmeneksi vuodeksi. Oppivelvollisuuslain pitkän täytäntöönpanoajan vuoksi oppivelvollisuus toteutui eri aikoihin eri puolilla Suomea. Aiemmissa tutkimuksissa ei ole kuitenkaan ole vielä selvitetty tarkkoja aikoja oppivelvollisuuden toteutumiselle Suomen eri kunnissa. Tutkielmassa kartoitetaan ensimmäistä kertaa oppivelvollisuuden toteutumista kunnissa sekä tarkastellaan lain täytäntöönpanoon vaikuttaneita tekijöitä. Teoreettisena taustana hyödynnetään yleisen koulunkäynnin ja oppivelvollisuuden yleistymistä koskevaa tutkimusta sekä Suomen koulunkäynnin historiaa tarkastelevia teoksia. Tutkielmassa oppivelvollisuuden toteutumista tarkastellaan maalaiskuntien ja kauppaloiden laatimien täytäntöönpanosuunnitelmien avulla, joista käy ilmi, milloin oppivelvollisuuden tuli olla täydessä voimassa kussakin koulupiirissä. Tutkielmaa varten kerätty aineisto yhdistetään lisäksi jo aiemmin kerättyyn kuntakohtaiseen paneeliaineistoon toimeenpanoon vaikuttaneiden tekijöiden selvittämiseksi. Kerättyä aineistoa tutkitaan kuvailevan tilastoanalyysin sekä regressioanalyysin avulla. Oppivelvollisuuden täytäntöönpano eteni epätasaisesti maalaiskunnissa sen ollessa nopeinta maan etelä- ja länsirannikolla ja hitainta taas maan itä- ja pohjoisosissa. Lain toimeenpanemisvauhti vaihteli kuitenkin voimakkaasti alueittain, jonka vuoksi yksinkertaistettua etelä-länsi- ja itä-pohjois-jakoa tulisi välttää. Oppivelvollisuuden täytäntöönpanoon vaikuttivat monet tekijät, kuten esimerkiksi maataloudessa työskentelevien, supistettujen yläkansakoulujen sekä niiden oppilaiden osuudet ja lykkäyksen anominen. Erot oppivelvollisuuden toteutumisessa kasvoivat etenkin 1930-luvulla pula-ajan aikana, jolloin kunnat joutuivat tasapainottelemaan budjettiensa kanssa. Vaikka valtio tuki oppivelvollisuuden toteutumista rahallisesti, vihjaavat tutkimustulokset kuntien maksukyvyllä olleen silti selkeä vaikutus lain täytäntöönpanoon