Tutkijoiden rooli Ruotsin maahanmuuttopolitiikassa

Ruotsin maahanmuuttopolitiikka on muuttunut dramaattisesti viimeisen vuosikymmenen aikana. Tämän tutkielman päämäärä on syventää ymmärrystä tutkimuksen ja tutkijoiden roolista Ruotsin maahanmuuttopolitiikan päätöksentekoprosessissa korostuneen politisoitumisen ja linjamuutoksien aikana. Ruotsin konsensuspohjainen politiikkaprosessi pyrkii informoituun päätöksentekoon keräten tietoa komitea- ja tutkimuslaitoksista. Tämä monimenetelmällinen tutkielma käyttää ainutlaatuista aineistoa 78:stä Ruotsin hallituksen komitearaportista, jotka käsittelevät maahanmuuttoa ja integraatiota vuosina 1980–2022. Tämä tilastollinen aineisto havainnoi komiteoiden määrän muutoksia ja tutkijoiden edustusta näissä komiteoissa. Kolmella asiantuntijahaastattelulla selvitettiin tutkijoiden käsitystä roolistaan päätöksenteossa ja siitä, miten muutokset Ruotsin maahanmuuttopolitiikassa ovat vaikuttaneet tutkimustiedon käyttöön. Tämä tutkielma hyödyntää Paul Sabatierin kannatuskoalitiokehystä, keskittyen koalitioihin maahanmuuton alajärjestelmässä ja tarkastelee linjamuutoksia arvojen ja uskomusten muuttumisen näkökulmasta. Asiantuntijahaastatteluissa korostettiin, että valtaosa tutkijoista suosii avointa maahanmuuttopolitiikkaa. Tämä tutkielma osoitti, että tutkijoiden vaikutus oli suurempi, kun heidän arvonsa vastasivat enemmistökoalition arvoja, ja että tutkijoiden rooli väheni siirryttäessä rajoittavampaan politiikkaan. Kun maahanmuutosta tuli keskeinen kysymys Ruotsissa 1990-luvulla, komiteoiden määrä ja tutkijoiden osuus niissä kasvoi selvästi, mikä osoitti, että tutkijoilla oli vaikutusta maahanmuuttopolitiikan määrittelyssä. Nämä luvut pysyivät suhteellisen korkeina aina vuoteen 2022 asti, mutta käytäntö ei enää ollut yhtä aukoton. Komitean raportit julkaistiin yhä useammin hallituskauden toisena tai kolmantena vuonna, mikä antoi hallitukselle mahdollisuuden aloittaa komitea ja äänestää esitetyistä lainsäädäntöehdotuksista. Maahanmuuton politisoitumisen myötä lainsäädännön läpivientiä alettiin nopeuttamaan, mikä jätti vähän aikaa tutkijoiden vaikutusmahdollisuuksille ja tutkimustietoa käytettiin korkeintaan symbolisesti. Tämä oli erityisen selvää maahanmuuttopolitiikan perinpohjaisessa muutoksessa vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen. Tämä tutkielma päättelee, että kannatuskoalitiokehys on alikäytetty teoreettinen viitekehys maahanmuuton alajärjestelmässä, koska Ruotsin maahanmuuttopolitiikan eriytyminen on tutkittavissa koalitioiden ja arvomuutosten kautta. Tutkielma osoittaa, että politisoituminen ja arvojen muutokset ovat rajoittaneet tutkijoiden roolia ja instrumentaalista vaikutusvaltaa maahanmuuttopolitiikan teossa. Silti Ruotsin komiteajärjestelmä ja organisaatiot, kuten Delmi, tarjoavat teoriassa edelleen tutkijoille kanavan vaikuttaa päätöksenteossa.Swedish migration policy has undergone a historic shift in the last decade. The aim of this thesis is to gain a deeper understanding of the role of research and researchers in Sweden’s migration policymaking process at a time of heightened politicization and policy change. Based on consensus, the Swedish policy process aims for informed decision making, drawing on research through governmental committees and research institutes. This mixed methods study utilizes a unique data set of 78 Swedish governmental committee reports that discuss migration and integration from 1980 to 2022. This quantitative data traces the number of committees and representation of researchers within these committees. Three expert interviews were conducted to address researchers’ perceived role in policymaking and how changes have impacted the use of research. This thesis employs Paul Sabatier’s Advocacy Coalition Framework (ACF), focusing on coalitions within the migration subsystem and viewing policy change as a change in values. The expert interviewees highlighted how most researchers hold liberal views on migration, striving for open policies. This thesis found that the influence of researchers was greater when their values aligned with the values of the majority coalition and that researchers’ role was minimal in the shift towards restrictive policies. As migration became a salient issue in Sweden in the 1990s, there was a clear peak in the number of governmental committees and percentages of researchers, indicating that researchers had influence in defining migration policy. These numbers continued relatively high until 2022, but with more significant gaps. Committee reports were increasingly published in the second or third year of the governmental cycle, allowing the reigning government to initiate the committee and to vote on the proposed legislation. As migration became politicized, legislation was expedited, leaving little time for researchers’ input and using research symbolically at best. This was especially evident in the dramatic migration policy changes following the refugee crisis in 2015. This thesis concludes that ACF is an underused theoretical framework for migration subsystems, as explaining the policy process and change through values and beliefs was relevant in the case of Swedish migration policy. The findings illustrate that politicization and shifts in values have limited the role and instrumental influence of researchers in migration policymaking. Nonetheless, Sweden’s committee system and organizations such as Delmi continue to provide a channel for researchers to inform policymaking