Vertaileva tapaustutkimus kompleksisuusjohtajuusteorian piirteiden näkymisestä alueellisilla pelastuslaitoksilla

Pelastustoimeen kohdistuvat muutokset luovat tarpeen tarkastella hyvinvointialueiden pelastuslaitoksien toimintaa uudesta näkökulmasta. Tarve yhteistyölle ja muutosten vaikutuksiin sopeutumiselle on lisääntynyt. Kompleksisuusjohtajuusteoria esittää erilaisia väitteitä sopeutumisen edellytyksistä ja tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, missä määrin kahdella alueellisella pelastuslaitoksella esiintyy kompleksisuusjohtajuusteorian mukaista mahdollistavaa johtamista sekä sopeutumisen edellytyksiä. Aiemmassa tutkimuksessa kompleksisuutta on tarkasteltu pelastustoimen kontekstissa lähinnä ulkoisen toimintaympäristön huomioimisen sekä operatiivisen johtamisen näkökulmista. Tässä tutkielmassa kompleksisuutta tarkastellaan organisaation sisäisen kompleksisuuden näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin vertailevaa tapaustutkimusta. Laadullinen tutkimusaineisto kerättiin kymmenellä teemahaastattelulla, joiden teemat muodostettiin aiemmasta kompleksisuusjohtajuusteorian tutkimuskirjallisuudesta. Haastatteluaineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Haastatellut henkilöt työskentelevät eri rooleissa Varsinais-Suomen ja Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksilla. Analyysin avulla haastatteluista nousi esiin yleisiä kompleksisuusjohtajuusteorian mukaisia piirteitä, kuten kompleksisen adaptiivisen järjestelmän piirteitä ja rakenteita sekä johtajuuden eri funktioita. Lisäksi molemmilla pelastuslaitoksilla esiintyi mahdollistavan johtajuuden ehdoista vuorovaikutuksen ja keskinäisriippuvuuden edistämistä, positiivisten jännitteiden luomista sekä tuottavuuden ja innovoinnin tarpeiden kohtaamisen mahdollistavien olosuhteiden luomista. Erot pelastuslaitosten välillä syntyivät mahdollistavan johtajuuden ehtojen määrässä ja esiintymismuodoissa. Pelastuslaitoksilla esiintyy myös jossain määrin teorian mukaisia sopeutumisen edellytyksiä, kuten erilaisten toimijoiden säännönmukaista vuorovaikutusta virallisissa ja epävirallisissa vuorovaikutusprosesseissa sekä yhteistyön mahdollistamista ideoiden kehittämiseksi. Sopeutumisen edellytyksiä esiintyi vähemmän Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella. Mahdollistavan johtajuuden näkökulmasta pelastuslaitoksilla tulisi kiinnittää erityisesti huomiota yhteisen ymmärryksen hakemiseen, tiedon hyödyntämiseen sekä vuorovaikutuksen ja keskinäisriippuvuuden edistämiseen. Pelastuslaitoksilla tulee kehittää hallinnollisen ja adaptiivisen rakenteen välisen yhteenliittymän hallintaa, jos halutaan pyrkiä parantamaan muutoksiin sopeutumisen edellytyksiä. Kummassakin kohdeorganisaatiossa olisi hyödyllistä kiinnittää huomiota organisaation eri tasojen välisen ymmärryksen lisäämisen toimintamallin luomiseen etenkin kompleksisten ongelmien käsittelyä varten. Mahdollistavan johtajuuden mallin hyödyntämisestä voisi olla apua pelastuslaitoksilla, kun pyritään vastaamaan uuden ohjausjärjestelmän vaatimuksiin ja toiminnan muutostarpeisiin