Ruokahyönteisten hyvinvointi

Maapallon kantokyky on jo nykyisellä elintarviketuotannolla koetuksella, ja alati kasvava väkiluku tulee lisäämään ruoantuotannon ympäristövaikutuksia. Tällä hetkellä elintarvikkeiden tuotanto kuluttaa luonnonvaroja kestämättömällä tavalla ja lisää kasvihuonepäästöjä. Uusia, kestävämpiä ruoantuotannon menetelmiä olisi kehitettävä myös tulevaisuuden ruokaturvan varmistamiseksi. Tässä hyönteisistä saatavilla elintarvikkeilla voisi olla merkittävä rooli. Lisäksi hyönteisiä voidaan hyödyntää eläinten rehuna. Kuten muidenkin tuotantoeläinten, myös ruokahyönteisten hyvinvointi tulee huomioida niiden tuotannossa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa selvitetään, mitä tällä hetkellä tiedetään Suomessa elintarvikkeina hyödynnettävien ruokahyönteisten hyvinvoinnista. Hyönteisten hyvinvointia arvioidaan pohdinnassa viiden vapauden periaatteen kautta huomioiden lisäksi myös positiiviset kokemukset. Viiteen vapauteen sisältyvät vapaudet 1) nälästä ja janosta, 2) epämukavuudesta, 3) kivusta, loukkaantumisista ja sairaudesta, 4) pelosta ja ahdistuksesta sekä 5) vapaus käyttäytyä lajille ominaisella tavalla. Syötäviä hyönteislajeja on raportoitu olevan maailmanlaajuisesti yli 2000. Tutkielman valmistumishetkellä Suomessa hyväksyttyjä elintarvikkeina markkinoitavia hyönteislajeja ovat Acheta domesticus (kotisirkka), Alphitobius diaperinus (kanatunkkari, toukkamuoto, yksinoikeus markkinoille saattamiseen Ynsect NL B.V. - yrityksellä 28.01.2028 asti), Apis mellifera (tarhamehiläinen, kuhnuritoukka), Hermetia illucens (mustasotilaskärpänen, toukkamuoto), Locusta migratoria (idänkulkusirkka) ja Tenebrio molitor (jauhopukki, toukkamuoto). Tutkielmassa käsitellään yleisesti hyönteisten anatomiaa, fysiologiaa ja käyttäytymistä sekä Suomen ruokahyönteisten luonnollisia elinolosuhteita. Ruokahyönteisten anatomiassa ja fysiologiassa on samat perusperiaatteet, mutta lajikohtaista vaihtelua on runsaasti. Käyttäytymisessä ja elinolosuhteissa on suuria lajikohtaisia eroavaisuuksia eikä varsinaisista käyttäytymistarpeista, mielen kyvyistä ja kivuntunnosta tiedetä juuri mitään. Suomen lainsäädännössä hyönteisten pidon vaatimukset tulevat yleisistä vaatimuksista, mutta laki ei mene yksityiskohtiin. Ruokaviraston laatima hyönteisohje suosittelee hyönteisten hyvinvoinnin kirjaamista osaksi omavalvontasuunnitelmaa. Stressitekijöiden vaikutuksesta hyönteisten selviytymiseen sekä hyönteisten negatiivisista kokemuksista tiedetään hyvin vähän. Lopetusmenetelmistä löytyy vain rajallista ja ristiriitaista tietoa. Lainsäädännöstä puuttuvat yksityiskohtaiset vaatimukset hyönteisten pidolle ja kohtelulle. Hyönteislajien monimuotoisuuden vuoksi yleistäviä johtopäätöksiä voi olla mahdotonta tehdä. Vähäisen tutkitun tiedon määrän vuoksi hyönteisten hyvinvoinnin arvioiminen on tällä hetkellä vaikeaa. Kirjallisuuskatsauksen loppupäätelmänä voidaankin todeta, että tutkittua tietoa ruokahyönteisten hyvinvointiin liittyen tarvitaan runsaasti lisää monelta eri osa-alueelta