Kerro minulle tarina ilmastonmuutoksesta : Tutkielma suomalaisen ilmastoaktivistiryhmän tarinoista, tunteista ja toimijuuden kokemuksista luovan kirjoittamisen työpajassa

Tarinoilla on merkitystä ilmastonmuutoksessa. Tarinoiden kautta voimme hahmottaa tämän ilmiön kompleksisuutta, epävarmuutta ja abstraktia luonnetta, kuvitella vaihtoehtoisia, mahdollisesti parempia tulevaisuuksia sekä käsitellä omia tunteitamme suhteessa ilmastonmuutokseen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti merkittävien ilmastonmuutoskertomuksien suhdetta ilmastoaktivistien kertomuksiin. Yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti merkittävien ilmastokertomuksien tutkimiseksi toteutetaan kirjallisuuskatsaus. Katsauksen perusteella rakennetaan tutkielmaa varten analyyttinen kehikko, jossa nämä erilaiset kertomukset ilmastonmuutoksesta asettuvat kuuteen eri kategoriaan. Kategorioita kutsutaan ilmastonmuutostroopeiksi. Nämä kuusi trooppia ovat nimeltään i) ilmastonmuutos-apokalypsi, ii) tekno-optimismi iii) business-as-usual iv) romanttinen ekotopia, v) kestävä kasvu ja vi) systeeminen muutos. Kunkin troopin tarinoissa toistuvat samankaltaiset juonet ja lähtöasetelmat, keskeiset tunteet ja lähestymistapa ratkaisuihin. Empiirisen aineiston keräämiseksi järjestetään kaksi ilmastokertomustyöpajaa. Osallistujat ovat ilmastoaktivisteja Elokapina-ilmastoliikkeestä. Työpajat koostuvat kahdesta luovan kirjoittamisen harjoituksesta sekä puolistrukturoiduista ryhmähaastatteluista. Ensimmäisessä harjoituksessa osallistujia pyydetään kirjoittamaan tarina ilmastonmuutoksesta ja toisessa kirjoittamaan tuolle tarinalle ideaali loppu. Haastattelut toteutetaan kolmessa lohkossa: ensimmäinen osio ennen ensimmäistä kirjoitusharjoitusta, toinen harjoitusten välissä ja kolmas toisen harjoituksen jälkeen. Osallistujien kirjoittamat tarinat sekä haastatteludata analysoidaan käyttäen kvalitatiivista sisällönanalyysia. Analyyttista kehikkoa käytetään erojen ja samankaltaisuuksien hahmottamiseen kirjallisuudesta nousseiden tarinoiden ja aktivistien tarinoiden välillä. Tarinoiden lisäksi tarkastellaan osallistujien kuvaamia tunteita sekä toimijuuden (authorship) kokemusta suhteessa ilmastokertomuksiin. Aktivistien tarinat ovat muodoiltaan ja juoniltaan monipuolisia. Suurin osa ensimmäisessä osiossa kirjoitetuista tarinoista vastaa ilmastonmuutos-apokalypsin trooppia. Myös kuvaillut tunteet; pelko, suru ja syyllisyys, vastaavat kyseistä trooppia. Ideaaleissa lopuissa systeemisen muutoksen trooppi muodostuu yleisimmäksi. Radikaali toivo, tunne, joka liittyy systeemisen muutoksen trooppiin, ei sellaisenaan nouse aktivistien tarinoissa esiin. Tämä tunne on kuitenkin läsnä jo yksinomaan päätöksessä toimia ilmastoaktivistina toivoen parempaa tulevaisuutta nykyhetken synkkyydestä huolimatta. Myös muut neljä trooppia nousevat esiin keskustelussa. Näiden lisäksi aineistosta nousee kolme kehikon ulkopuolista tarinaa: misantrooppisuus, yksilön vastuu ja ilmastomuuttunut eläminen. Tarinoiden lisäksi rakkaus nousee aineistosta esiin kehikon ulkopuolisena tunteena. Tarinoiden ja tunteiden suhdetta kehikon kuuteen trooppiin analysoidaan tutkielman tuloksissa. Toimijuuden kokemuksen suhteen osallistujat ilmaisevat kollektiivisen toimijuuden ja jaetun vastuun ohjaavan omaa tarinaansa. Lopuksi tarkastellaan ilmastonmuutoksen tarinallistamisen riskejä. Kompleksisena ilmiönä ilmastonmuutos ei välttämättä taivu narratiiviseen muotoon, mikä saattaa johtaa yliyksinkertaistuksiin. Tämän riskin välttämiseksi tulisi tietoisuutta tarinankerronnan ja ilmastonmuutoksen suhteesta lisätä sekä käsitellä ilmiötä ennen kaikkea useana tarinana yhden sijaan – ilmastokertomuksia kun on yhtä monta kuin niiden kertojiakin. Toinen riski on ns. kertomuslukko (story lock-in). Tässä tapauksessa ilmastonmuutoksen kuvaaminen tietyllä tapaa etenevänä tarinana saattaa muodostua ihmisten mielessä ainoaksi mahdolliseksi tulevaisuudeksi, mikä taas voi heikentää toimintaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Yhteisölähtöiset ja luovat lähestymistavat voivat auttaa rikkomaan kertomuslukkoja ja kuvittelemaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia.Stories matter for climate change, as they help us make sense of the complexity, uncertainty and abstract nature of the phenomenon as well as imagine alternative, potentially better futures and process our emotions. In this thesis I look at how the most culturally relevant stories about climate change relate to those of climate activists. To study the culturally relevant climate change stories, a literary review is conducted. Based on the review, an analytical framework is created. In the framework, the different cultural perspectives on climate change are grouped under six categories called climate change tropes. The tropes are i) Climate Change Apocalypse, ii) Techno-optimism, iii) Business-as-usual, iv) Romantic Ecotopia v) Sustainable Growth and vi) Systemic Change. The stories in each trope share a similar plot and/or setting, a guiding emotion and an approach to solutions. To gather empirical data, two climate change storytelling workshops are hosted for climate activists. The participants are Finnish climate activists predominately from the group Elokapina (Extinction Rebellion of Finland). The workshops consist of two creative writing exercises and a semi-structured focus-group interview. In the first exercise, the participants are asked to write a story about climate change and in the second to write an ideal ending to this story. The interview is divided into three sections conducted before, in-between and after the writing. The stories written and the data from the interviews are analysed using a qualitive content analysis. The previously created analytical framework is used to look for similarities as well as differences in the stories the activists tell to those present in literature. In addition to the storylines, the emotions and the sense of authorship these activists experience in relation to the story of climate change are analysed. The stories of the activists are diverse and multifaceted. Most stories written in the first exercise relate to the trope of Climate Change Apocalypse. The activists’ emotions correspond the trope, being dominantly fear, sadness and guilt. The ideal endings relate most to the trope of Systemic Change. The emotion of radical hope associated with the trope, while not exclusively worded by the participants comes out in the action of being an activist and hoping for better futures even in the face of well-justified despair. All other tropes are also mentioned in discussion. In addition, three novel storylines emerge: misanthropy, individual change and climate changed living. In turn, a novel emotion emerging from the data is love. These storylines’ and emotions’ relationship to the six tropes is explored in analysis. In terms of authorship, the participants express a sense of collective authorship and shared responsibility. Lastly, risks about storytelling climate change are identified. As a complex phenomenon climate change does not necessarily comply to narrative format. This may lead to over-simplification of the issue. To counter this risk, I suggest building awareness around telling stories of climate change, as well as advocating for a multitude of stories rather than a single one – as there are as many stories about climate change as there are people telling them. There is also a risk of a story lock-in, where viewing one story of climate change as truth and thus the only possible future may hinder action. Yet, community-based and creative approaches can be useful in escaping these lock-ins and imagining alternatives