Mahdollisuuksien ennakointi VUCA-toimintaympäristössä

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan mahdollisuuksien ennakointia epävakaassa, epävarmassa, kompleksisessa ja monitulkintaisessa VUCA-toimintaympäristössä. Tavoitteena on hakea uudenlaisia näkökulmia ennakoinnin hyödyntämiseen kokonaisvaltaisessa kriisinhallinnassa, jolla pyritään edistämään konfliktialueiden rauhaa ja inhimillistä turvallisuutta. Kriisien kasvava kompleksisuus ja moniulotteisuus lisää tarvetta uudenlaisille työkaluille ja näkemyksille. Kriisinhallinnan toimijoilta voidaan nähdä tarvittavan ennakoivaa arviointia ja tulevaisuusorientoitunutta merkityksellistämistä osana lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteiden edistämistä. Opinnäytetyöllä ei ole varsinaista toimeksiantajaa eikä se tähtää valmiin toimintamallin luomiseen jollekin tietylle organisaatiolle. Pyrkimyksenä on tutkittavaan ilmiöön liittyvien mekanismien yleisempi tarkastelu ja mahdollista kehitystyötä tukevien uusien näkemysten tuottaminen viime vuosina poikkeuksellisen laajasti ja kokonaisvaltaisesti toteutuneiden VUCA-olosuhteiden, mm. COVID-19-pandemian, valossa. Opinnäytetyön tietoperusta rakentuu soveltaen Ahvenharju ym. (2018) kehittämän tulevaisuustietoisuuden viiden tason mallin ympärille ja aihetta tarkastellaan mm. aikaperspektiivin (tulevaisuudentutkimus), toimijuuskäsitysten (motivaatio ja positiivisuus) sekä systeemisyyskäsitysten (riski ja VUCA) kautta. Tutkimus on toteutettu integratiivisena kirjallisuuskatsauksena ja aineiston analyysimenetelmänä on hyödynnetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Aineistohaku suoritettiin yhteensä seitsemässä monitieteellisessä tietokannassa ja lopulliseen katsaukseen valikoitui 28 primääristä tutkimusta sekä tutkimusartikkelia vuosilta 2020–2022. Keskeisimpinä tutkimustuloksina havaittiin mahdollisuuksien ennakoinnissa voitavan soveltaa sekä proaktiivista että reaktiivista lähestymistapaa tulevan kohtaamisessa. Kriisin voi nähdä uudenlaiseen ajatteluun pakottavana motivaatiotekijänä. Aineistossa VUCA-olosuhteiden ennakoinnissa korostuivat tulevaisuuskuvien todennäköisyyksiin ja uskottavuuteen painottuvat lähestymistavat, joskus jopa normatiivisista tavoitteista huolimatta. Toimijoiden metodinen tietämys, sekä käsitykset tavoitteista ja hyödystä voivat vaikuttaa ennakoinnin soveltamiseen. Kokonaisvaltaisessa ja osallistavassa toiminnassa moninaisten menneisyys- ja tulevaisuusnarratiivien reflektointi on nähtävissä haastavana, mutta silti huomioitavana seikkana. Kollektiivisen merkityksellistämisen edistämisen lisäksi tällä voidaan nähdä tärkeä merkitys myös ajattelumalleja laajentavan uuden oppimisen ja vanhasta poisoppimisen kannalta. Opinnäytetyön tulosten perusteella kriisinhallinnan toimijoiden tulevaisuusorientoituneisuuden selvittäminen voidaan nähdä kiinnostavana jatkotutkimuksen kannalta. Se voisi tukea esimerkiksi ennakoinnin metodisten lähtökohtien ja valmiuksien määrittelyä. Ennakoinnin käyttökelpoisuuteen, toimivuuteen ja uskottavuuteen liittyvät käsitykset voivat vaikuttaa toimijoiden halukkuuteen soveltaa sitä. Orientoituminen on siten nähtävissä merkityksellisenä, mikäli mahdollisuuksien ennakointia pyritään hyödyntämään kriisinhallinnan tavoitteiden edistämisessä